|
01. Entrance into Nothingness
02. Slaughtered Useless Beings in a Nihilistic Dream
03. Abysmal Depths Are Flooded
04. May Your Void Become as Deep as My Hate
05. Telepathic with the Deceased
06. A Walk Beyond Utter Blackness
07. Cursed Revelations
08. Drown into Eternal Twilight
09. Murdered Echoes of the Mind
10. Exit
Kesto: 57:41 |
Kalifornian lämpimästä ilmastosta löytyy muutakin kuin nopeita urheiluautoja ja tiukkoihin bikineihin pukeutuvia pimuja. Musikantilta kannalta katsoen Xasthur on ehkä yksi yllättävimmistä vaikuttajista sillä saralla, etenkin kun bändin depressiivisen, kylmän ja misantrooppisen tunnelman ottaa huomioon. Jo vuosia yksin bändissään vaikuttanut Malefic on onnistunut luomaan paitsi hyvin omaleimaista ja tunnistettavaa musiikkia, hän on myös kerännyt
bändilleen vankan seuraajakunnan. Vaan vastaako Telepathic with the Deceased kuuntelijoiden odotuksiin?
Katkerakielisempi voisi sanoa depressiovetoisen ja hirttosilmuisen black metalin olleen hiljaa hiipivä trendi viime vuosina. Yrittäjiä äärisynkän ja ahdistavan, melankolisenkin mustuneen metallin äärellä on ollut monia ja jopa omia alatyylejä tunnistettavine kuvioineineen ja vivahteineen on syntynyt. Xasthurin riipivä, toisaalta melko minimalistinenkin metallivuodatus ei riepottele kuuntelijaa väkivaltaisella otteella tai jumalia pilkkaavalla aggressiivisuudella. Sen sijaan sen musiikki tuntuu keskittyvän misantrooppiseen ja synkistelykeskeiseen hidasteluun.
Telepathic with the Deceasedin tyyliä voisi pitää eräänlaisena doom/black metal -hybridinä, sillä kappaleet ovat varsin hitaita ja raastavia. Kompit pidetään yksinkertaisina ja riffit karkeina ja synkkinä. Yksinkertaiset kappaleet valuvat hiljalleen eteenpäin vieden kuulijan mukanaan keskusteluun kuoleman kanssa. Taustalla soivat koskettimet luovat aavemaista tunnelmaa ja osin kokonaisuus muistuttaa melko paljonkin Hvis Lyset Tar Oss -kauden Burzumia.
Soundit ovat genrelle ominaiset: runsassäröistä suhisevia ja sähiseviä kitaroita, efekteillä särjettyjä rääkylauluja sekä hiomattoman karuja rumpusoundeja. Koska saatekirje ei asiasta sen koommin mainitse, en ole aivan varma onko käytössä rumpukone vai oikeat rummut. Vaan tällä ei pahemmin ole väliä, sillä soundit sopivat musiikkiin täydellisesti. Yksinkertaisen koristelematon ja täydellisen lo-fi -tyylinen äänimassa rajoittaa varmasti kuuntelijoita bändille mieleisellä tavalla.
Levyn unenomainen ja jäätävän eloton tunnelma puree. Sen kalmainen ja kolea tuonenkäsi ei varmasti tavoita brutaalin ja nopean äärimetallin kuuntelijoita, vaan tuskin se on tarkoituskaan. Sen sijaan hidastempoisen ja painostavan black metalin kuuntelijat löytävät varmasti mieleistään materiaalia tämän levyn sisällöstä.
21.07.2004, Serpent |
|
