|
CD1:
01. Eruption
02. It's About Time
03. Up For Breakfast
04. Learning To See
05. Ain't Talking About Love
06. Finish What Ya Started
07. You Really Got Me
08. Dreams
09. Hot For Teacher
10. Poundcake
11. And The Cradle Will Rock
12. Black And Blue
13. Jump
14. Top Of The World
15. (Oh) Pretty Woman
16. Love Walks In
17. Beautiful Girls
18. Can't Stop Lovin' You
19. Unchained
CD2:
20. Panama
21. Best Of Both Worlds
22. Jamie's Cryin'
23. Runaround
24. I'll Wait
25. Why Can't This Be Love
26. Runnin' With The Devil
27. When It's Love
28. Dancing In The Street
29. Not Enough
30. Feels So Good
31. Right Now
32. Everybody Wants Some!!
33. Dance The Night Away
34. Ain't Talking About Love
35. Panama
36. Jump |
Panama? Et ole kuullut? Jump? Ei soita kelloja sekään? Häpeä nyt jo, helvetti.
Van Halen. Kitara- ja rumpusoundi, jotka voi tunnistaa tuhansien muiden joukosta koskaan erehtymättä. Loputonta sekoilemista laulajakuvioiden kanssa. Yhtye, joka ei koskaan ole tarvinnut erikoista imagoa, ja on silti aikoinaan piirtänyt kaistaviivat sille tielle, jolla kaikki "jenkkiheviä" soittaneet bändit cruisailivat. Eddie, joka määritteli kitaran soittamisen uusiksi. Tukuittain hyvän mielen hittejä, jotka nyt tarjoillaan muutaman uuden rallin kera uudestaan pakattuna jälleen uudelle hevisukupolvelle. Sietääkin, sillä vanhempasi tuntevat nämä hitit jo. Varmasti tuntevat, tarkistapa vain äidiltäsi, etteikö sinuakin vain ole tehty jonkin Van Halen -mahtiballadin säestyksellä...
Kokoelma tilutetaan käyntiin itseoikeutetusti Eruptionilla, joka oli allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta koskaan, kun kuulin kitaraa soitettavan tapping-tekniikalla, ja siinä sitä riitti aikoinaan taivastelemista. Viime vuosien musiikillisen hiljaiselon jälkeen levyn yllätys onkin, että uudet biisit (It's About Time, Up For Breakfast ja Learning To See) ovat melkoisen laadukasta ja rämäkkää tavaraa. Loput kokoelmasta onkin osastoa, jota ei tarvitse ihmeemmin selitellä - silkkaa heavyrokkarin yleissivistysosastoa, toinen toistaan hienompia ja nostalgisempia bileralleja (Hot for Teacher, Panama, Ain't Talking About Love), mahtiballadeja joiden tekemisessä VH oli ensimmäisen Sammy Hagar-kautensa aikaan ehkä lajinsa paras (Dreams, Love Walks In, Not Enough) ja ikimuistoisia radiohittejä (Why Can't This Be Love, Right Now, Poundcake). Ei yhtyeen tuotannon edessä voi kuin kumartaa syvään. Van Halenin monissa kasvoissa on sopiva ilme jokaiselle ja kokoelman 36 kappaleeseen mahtuu niin kattavasti tavaraa, että täytyy olla jo melkoinen VH-fanaatikko, jos vielä tuntuu siltä, että lempikappale on jätetty tuplalevyltä pois.
The Best of Both Worlds esittelee mallikaasti ja tasapainoisesti niin David Lee Roth- kuin Sammy Hagar-aikakausien tuotantoa, kätevästi (ja täysin aiheellisesti) ohittaen murheen alhon, joka tunnetaan nimillä Van Halen III ja Gary Cherone. Uuden kokoelman mielekkyyttä voi toki kyseenalaistaa, "vastahan" Van Halen 1996 julkaisi kokoelman, jolla David Lee Roth pääsi muutaman uuden kappaleen verran ääneen. Ellei BoBW:llä olisi noita muutamaa Hagarin laulamaa uutta rallia, kokoelma olisi yhtyeen ennestään tunteville täysin turha. Jälleen uudelle hevarisukupolvelle se sen sijaan on oppikirja parhaasta päästä. Taidankin tehdä lakialoitteen. Sen jälkeen kun koululainen on omaksunut jakokulman käyttämisen, saisikohan peruskouluun pakkomatematiikan tilalle Van Halenia...
21.07.2004, Mape Ollila |
|
