Kansitaide House of Mirrors
Nightflight To Paradise
CD
[ Escape Music ]

( 9 )
01. Intro
02. Spirit of Freedom
03. Glory Days
04. Heart Is The Key
05. Deep Inside
06. Top Of The World
07. Deliverance
08. Alive
09. Long Lost Love
10. Searching For My Soul
11. Nightflight To Paradise
12. Move On
Mitähän voi odottaa turkulaiselta bändiltä, jossa on entinen Ironcross –rumpali Jimbo, popiskelmälaulaja Julius sekä tunnelmametalliyhtye Decoryahin kosketinsoittaja? Lisäksi projektia johtaa ja biisit säveltää kitaristi, jolla on selkeä Yngwie-pakkomielle. No, tietenkin ensiluokkaista skandinaavista melodista hard rockia. Vertailukohtia voisivat olla vanhempi Europe, TNT ja Yngwien alkupään levyt, joilla Johanssonin pojat olivat vielä mukana. Ynkkään verrattuna kitaristi Jaakko Niitemaa tosin pitää itsensä kurissa ja soolot pysyvät ytimekkäinä ja muutenkin operoidaan biisien ehdoilla. Vaikka Suomessa on laulajatilanne aivan toinen kuin 80-luvulla, niin silti ei voi olla mainitsematta erikseen laulaja Pekka "Julius" Rautiaisen taitoja. Mies on myös sovittanut ja laulanut levylle niin komeat stemmat, että nähtäväksi jää miten homma toimii keikalla. Muutamakin menestyneempi suomalaisvokalisti voisi muuten ottaa mallia Rautiaiselta englannin ääntämyksessä.

Nightflight To Paradisen biisimateriaali on tasaisen varmaa. Spirit of Freedomissa olisi hienoisine Bon Jovi -vaikutteineen ainesta radiohitiksikin, jos oikeisiin, asioista päättäviin korviin pääsisi. Nimikappale tuo mieleen Michael Schenkerin parhaat ajat eli 80-luvun alun MSG -levyt ja Heart Is The Key on ehkä paras aor –biisi, mitä 2000-luvulla on tähän mennessä tehty. Deliverancessa Mirrors goes Queensrÿche ja Jonne Valtonen ryydittää täydellisyyden vielä komealla moog-soololla. Searching For My Soul on kuin suoraan Marching Outilta ja Long Lost Love sekä Deep Inside ovat komeita perusballadeja. Toisen niistä olisi ehkä voinut kuitenkin kokonaisuutta ajatellen pudottaa pois odottamaan seuraavaa levyä. Ketjun ainoa heikompi lenkki on päätösbiisi Move On, joka ei ainakaan allekirjoittanutta saa liikkeelle. Selkeää singlen perspuolikamaa. Top Of The Worldissa taas on kaikki muu kohdallaan, paitsi kertosäe, joka ei ole aivan muun biisin tasolla. Loput, mainitsematta jääneet biisit ovat vähintäänkin hyviä. Levyn sointi on selkeän eurooppalainen verrattuna esim. äskettäin arvostelemaani Human Templen debyyttiin, joka puolestaan edusti enemmän amerikkalaista soundia.

Jimbolla ja Pekka Rautiaisella oli Wardance –niminen yhtye 90-luvun alkuvuosina, joka oli samoilla linjoilla kuin HOM. Silloin aika oli väärä, mutta saa nähdä miten nyt käy. Ehkä jotain on tosiaan ilmassa, kun kaksi turkulaista aor-bändiä julkaisee debyyttinsä viikon välein ja Europekin palasi viime viikonloppuna lavoille. Mitähän seuraavaksi, Wild Force ilmoittaa comebackistä ja lähtee kiertämään Japania Androidsin ja Stormwingin kanssa?

17.06.2004, Mika Penttinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Desolation
Desolation
[ CD ]
House Of Mirrors
House Of Mirrors
[ CDS ]
http://www.house-of-mirrors.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 4192
Palaa »