|
01. Soitellen sotaan
02. Sydänkohtauksia
03. Työn antisankari
04. Lähempänä tulta
05. Elävien kuolleiden yö
06. Roskapuhetta
07. Niin lähellä, niin kaukana
08. Hautarauha
|
Toisaalla Descendentsin arvostelussa perään punkilta vihaa ja angstia. Abduktion levyltä sitä ainakin löytyy. Aloitusbiisin vokaalit tuovat mieleen legendaarisen ulvilalaispumppu Mental Indisposedin, jonka veroista örinää ei ole taidettukaan sittemmin Suomessa levylle tallentaa. Muutenkaan tämä ei ihan ensimmäinen levyvaihtoehto ole krapula-aamuna, vaan ennemminkin tämä kuulostaa tarpeelliselta kyseistä olotilaa hankkiessa. Myöhemmin levyn edetessä vokalisointi sentään hieman laaja-alaistuu. Tampereen suunnalta tuleva Abduktio on tuttu nimi Toisen Vaihtoehdon sivuilta, mutta en ole aikaisemmin yhtyettä kuullut, kun on tuo punk-keikoilla käynti jäänyt vähemmälle viime vuosina. Bändiä on vertailtu ruotsalaisiin Raised Fistiin ja Refusediin, joiden tuotantoon en myöskään ole tutustunut. Abduktio ainakin miellyttää vanhan korvaa ja ehkä sitä joskus uskaltautuu jopa keikalle asti.
Aikaan on saatu hyvät, selkeät soundit sekä komeat kannet ja on mukava huomata, etteivät kaikki punk-soittajat ole siirtyneet melodiseen englanninkieliseen emo-punkkiin. Soitto on tiukkaa ja tekstitkään eivät ole aivan tavanomaisemmasta päästä. Levyn kesto on inhimilliset parikymmentä minuuttia, joka on sopiva annos tällaista paahtoa. Ennen vanhaan tämä olisi ollut täyteenkaiverrettu vinyyli-ep, joiden kanssa jotkut tykkäävät vieläkin näprätä. Itse en moisia tukkoisia soundeja ainakaan kaipaa.
19.05.2004, Mika Penttinen |
|
