|
01. Wetwired
02. Upload
03. The Net
04. Visions Of Numeric Life
05. The Hollow Men
06. Watchdog & Virus
07. Chrome
08. Redfine Stru
09. A New Gestalt
10. Watch Me Now
11. Inner Void
12. Eternal Unlife |
Icycore on italialainen progemetallia soitteleva bändi, joka on saanut sopimuksen yllättävästi Limb Musicilta kymmenien muiden virkaveljiensä tapaan. Icycore itse ei haluaisi musiikkiaan kutsuttavan proge metalliksi, vaan heavy metalliksi progressiivisilla vaikutteilla. No, jos Wetwired ei ole proge metallia niin sitten ei ole mikään...
Icycoren vahvuudet ovat ehdottomasti upeaääninen laulaja Valerio Voliani ja vahvasti melodinen ote, josta kuultaa läpi 80-luvun ja 90-luvun alun vaikutteet. Monessa biisissä tulee etäisesti mieleen vanha Dream Theater Images and Words -albumilta ja jopa häivähdys progressiivisen hard rockin/metallin kuninkasta Queensrychestä. Kosketinsoittaja Andrea Baronilla on myös tarjota muutama tyylikäs piano/synasovitus, varsinkin hitaissa ja tunnelmallisissa kappaleissa kosketinsoittaja pääsee elementtiinsä. Harmi vain, että hyvät elementit on peitetty käsittämättöllä pomppimisella ja todella sekavan kuuloisella konseptilla, jossa sovitus on tainnut unohtua osiokikkailun taakse. Nykyään progemetalbändeillä on tapa änkeä reilun viiden minuutin biisiin miljoona ideaa sekalaiseen järjestykseen, jotka hukutetaan synasovituksiin ja laulumelodiaan, joka yrittää epätoivoisesti niputtaa biisin kasaan. Icycoren toinen erittäin ikävä miinus on luokattoman tasapaksu rumpalityöskentely, joka kuulostaa lähinnä sekä soundiensa että filliensä puolesta Alesisin rumpukoneelta eikä suinkaan Alessandro Bracaloni -nimiseltä italialaisrumpalilta. Kyllähän niitä triggereitä saa käyttää ja varmasti pitääkin, kun on kysymyksessä näinkin kliiniksi tuotettu äänimaailma, mutta siinä vaiheessa kun rumpali alkaa kuulostamana tylsältä koneelta, homma karkaa käsistä. Varsinkin peltisoundit ja tomifillit korostuivat todella häiritsevinä. Kolmas miinus tulee kitaratyöskentelystä, joka ei vakuuta ainakaan allekirjoittanutta pätkän vertaa. Taustakitarointi toimii kyllä kohtalaisesti, mutta siirryttäessä soolo-osioihin alkaa lähinnä naurattamaan. Erään muusikon sanoin: "Jos niitä sooloja ei osata soittaa tyylikkäästi, niin ei pidä edes yrittää". En tiedä, oliko näissäkin sooloiluissa tarkoitus vain luoda "tunnelmaa" ja jättää perinteinen soolotaiturointi tarkoituksen mukaisesti taka-alalle, mutta silloin olisi ollut parempi jättää kaikki pikkutilutkin pois. Moinen jarruttelu on muutenkin turhaa musiikkilajissa, jota kuunnellaan juuri sen taitavan soitannon ja monimuotoisuuden takia.
Progemetal on ennen kaikkea henkilökohtainen makuasia. Progen piikkiin voi pistää monia omituisuuksia ja ihmeellisiä sovituksia, mutta kun kaikesta kuultaa läpi sekä liika yrittäminen että jopa suoranaisia puutteita niin soundimaalmassa kuin soitannossakin, homma menettää painoarvonsa. Vokalistin taitava äänenkäyttö ja siellä täällä hyvin toimivat biisiosiot nostavat pisteitä silmissäni paljon, mutta kun ajattalee markkinoiden nykytasoa ja tarjontaa, niin samaa pystyyn moni muukin bändi paljon paremmalla konseptilla. Näin Icycore valitettavasti rankkautuu auttamatta alempaan keskitasoon josta tie on vain ylöspäin. Ei kovin mairitteleva alku kovan kilpailun keskellä.
19.05.2004, Marko Heino |
|
