|
01. Welcome to the Theater
02. Cardinal Sin
03. Haloes and Wings
04. Gates of Heaven
05. Sea of Oblivion
06. Neverland
07. Revelating Paradise
08. Light Above All
09. Crimson Dream |
Memorized Dreams on tanskalainen yhtye, joka tekee melodista metallia esikuvinaan Stratovarius ja erityisesti vanha Helloween. Erikoisuutena voitaneen pitää sitä, että yhtyeessä on jopa seitsemän jäsentä. Kahden kitaristin lisäksi bändissä on myös kaksi kosketinsoittajaa. Theater of Life yrittää kovasti olla ulkoasultaan suuri sankariheviteos. Valitettavasti vain erityisesti levyn rumpu- ja leadkitarasoundit ovat ihan demotasoa. Jostain syystä Tommy Newton on jälleen kerran onnistunut saamaan ainoastaan puolet levyn soundeista kuulostaamaan hyviltä. Siinä missä rytmikitarat, laulu ja koskettimet toimivat oikein mallikkaasti, niin juuri rummut ja leadkitarat taas eivät. Rumpujen amatöörimäinen ilme syö uskottavuutta koko paketilta ihan hirveästi. Tämänkaltaisia levyjä kuunnellessa tajuaa, miten tärkeää on panostaa tiukkaan, mutta myös isoon rumpusoundiin. Se luo puitteet powermetallina tunnetussa musiikinlajissa.
Itse bändin soitossa on havaittavaissa selkeää kokemattomuutta. Nuoria kavereitahan nämä toki ovat, mutta esimerkiksi Sonata Arctican jäsenet ovat vielä tästäkin nuorempia, ja tehneet musiikkiaan jo vuosia ammattimiesten ottein. Soitto soutaa ja huopaa välillä jonkin verran. Myöskään kitaroiden ja rumpujen yhteistyö ei ole ihan saumatonta. Kahden koskettimiston mukana olo ihmetyttää myös. Rhapsody, Freedom Call tai Avantasia -teoksen kuvitteellinen kiertue olisivat ainoita tapauksia, joissa voisin kuvitella kahdesta synasta olevan jotain selkeää hyötyä. Nyt kun levyltä kuulee paikoitellen pelkkää mattoa, eikä joskus edes sitä, niin voi kahden koskettimiston mukana olon jopa kyseenalaistaa.
Sävellyskynä ei siis ole ihan vielä kavereilla täysin harjaantunut. Herääkin kysymys, että onko bändillä sittenkään tarpeeksi kokemusta säveltämisestä, sillä aina ei tunnuta ymmärtävän sitä mitä kaikkea voisi kappaleilla tehdä.
Muutamia hyviä juttuja kuulijalle tosin tarjotaan. Aloituskappale Cardinal Sin on näistä yksi esimerkki. Muuten yhtye jättää itsestään, vielä näin alkuvaiheessaan, erittäin keskeneräisen kuvan.
03.05.2004, Eero Kaukomies |
|
