|
01. The Blessed Dead
02. Execration Text
03. Sarcophagous
04. Kheftiu Asar Butchiu
05. Unas, Slayer of the Gods
06. Churning the Maelstrom
07. I Whisper In the Ear of the Dead
08. Wind of Horus
09. In Their Darkened Shrines (Parts 1-4)
I. Hall of Saurian Entombment
II. Invocation to Seditious Heresy
III. Destruction of the Temple of the Enemies of Ra
IV. Ruins
|
Perkele! Nyt se vasta levy pöytään paukahti! Kyseessä on nimittäin Nilen järjestyksessään jo kolmas studiolevy, nimeltään "In Their Darkened Shrines". Yhtye jatkaa uutukaisellaan tutuksi tulleilla egyptiläisteemoilta, ja egyptiläinen tunnelma leijuu jatkuvasti kuuntelunautinnon yllä. Levyllä on taas käytetty runsain määrin noita muinaisen maan instrumentteja luomaan levystä hyvin yhtenäisen kuuloisen paketin, ja täytyy ihmetellä yhtyeen taitoa sulauttaa vanha, egyptiläinen äänimaailma rankkaan death-metalliin ilman että homma alkaisi kuulostamaan missään vaiheessa väkisin kikkailulta. Levyltä löytyy myös kaksi harvinaislaatuisen pitkää raitaa, "Unas, Slayer of the Gods" (n. 15 minuuttia) sekä nimibiisi "In Their Darkened Shrines" (lähemmäs 18 minuuttia), mutta tuo pituus ei ole ainekaan häiritsevä tekijä, vaan pikemminkin tuo levyyn lisää tiettyä syvyyttä. Kannattaa muuten seurata sanoituksista kyseisten kappaleiden tarinat! Biisimateriaali on muutenkin kauttaaltaan erittäin vahvaa, ja levyltä ei löydy yhtäkään täyteraitaa. Nilen uusi levy vie kuulijansa matkalle muinaiseen Egyptiin, niin että autiomaan hiekkaa saa rapsia pois alushousuista vielä talven pimeinä tunteinakin. Taidankin laittaa levyn takaisin soittimeen ja palata Unaksen pyramidin syövereihin...
10/10
Niko Kaartinen
Nile, tuo yksi tämän päivän omaperäisimmistä ja koreinta kruunua kantavista death metal -orkesterista, on ehtinyt saada jo melko vankan kannatuksen myös Suomessa. Menestys ja ylistys eivät ole suinkaan tulleet tyhjästä, sillä jo debyyttilevyllään "Amongst the Catacombs of Nephren-Ka" bändi teki selväksi oman tyylisuuntansa ja omalaatuiset vaikutteet saivat kannatusta. On siis selvää, että myös bändin kolmanteen (demojen uusintajulkaisut pois lukien) täyspitkään kohdistuvat melkoiset odotukset. Suoraviivaisemman "Black Seeds of Vengeance"-levyn jälkeen on Nile ottanut askeleen taaksepäin ja palannut enemmän juurilleen. Biiseistä löytyykin nyt huomattavasti enemmän Nilen tunnusmerkeiksi muodostuneita egyptiläisideoita kuin Black Seedsilta ja näiden ideoiden myötä myös musiikki on mennyt entistä rikkaampaan ja monipuolisempaan suuntaan. Sen tarkemmin analysoimatta levyn taustoja ja CD:n kansivihkosestakin löytyviä tekstejä, paneudun nyt vain musiikkiin. Nilen kaava on edelleen pääpiirteittäin sama kuin aiemminkin. Edelleen mukana on pitkähköjä instrumentaaliosuuksia, joiden tyyli on niin lähellä egyptiläistä musiikkia vuosituhansien takaa kuin sen vain voi kuvitella olleen ammoisina aikoina. Nämä omalaatuiset instrumentaalikohdat täydentävätkin upealla tavalla Nilen varsin ankaraa ja nopeaa death metal -rankaisua, josta löytyy yhtälailla omalaatuisia ratkaisuja riffien suhteen kuin mitä koko levy edustaa muun kuolometallin joukossa. Vaikka pääosin tyyli on nopeaa ja suoraviivaista, mukaan sekoitetut melodiat ja liidiriffit täydentävät tunnelmallista kokonaisuutta erinomaisesti. Onkin perin outoa, että Nile on tavallaan luonut oman alaluokkansa death metallin joukkoon, jota voisi lähinnä luonnehtia "tunnelmalliseksi ja brutaalisi death metalliksi". Juuri kun kuuntelija tuudittautuu rauhalliseen tunnelmointiin, yltyy Nilen raivo kuin hiekkamyrsky ja pyyhkäisee unen pois silmistä. Sama toimii myös toisinpäin; ennen kuin raivoisia kaahailu ehtii päätyä monontonisuuden kaivoon, vaihtuu kappale taianomaisesti tunnelmallisempaan muotoon ja pitkistäkin biiseistä huolimatta levy ei onnistu kyllästyttämään. Tuotannollisesti taso on korkea, sillä soundit ovat kohdallaan kaikin puolin. Kristallinkirkkaat soundit ovat liidiriffeihin omiaan, mutta voimaa löytyy myös jyrääviin sahauksiin. Vokaalipuolella ei onnistunutta kaavaa olla onneksi lähdetty muuttamaan, vaan edelleen öristään matalalta ja pontevasti. Ainakaan bändin miehistönvaihdokset eivät ole millään tavalla huonontaneet bändiä ja lopputulos tuntuukin lähes päinvastaiselta. On puhtaasti makuasia mihin väliin bändin diskografiaa tämän levyn sijoittaa kun puheeksi otetaan levyjen paremmuus. Allekirjoittaneen mielestä "In Their Darkened Shrine" on ehdottomasti parempi kuin edeltäjänsä, mutta "Amongst"-levyn kanssa on vielä kädenvääntö kesken. Joka tapauksessa Nile edustaa death metallin korkealaatuisinta kärkeä, eikä vähiten juuri omalaatuisten ideoidensa vuoksi. Tästä on hyvä jatkaa.
8,5/10
Serpent
18.01.2003, Niko Kaartinen / Serpent |
|
