|
01. Into the Woods of Belial
02. I Seek the Path of Obscurity
03. Chimera Dimension
04. The Goat of a Thousand Young
05. Succumb to Vestigia Terrent
06. Painful Void of Time
07. Spectral Prophecy
08. Into the Woods of Belial
09. The Goat of a Thousand Young
10. Chimera Dimension
11. I Seek the Path of Obscurity
12. ...Obscurity Supreme
Kesto: 50:43 |
Thou Shalt Suffer kuuluu niihin tapauksiin, jotka olisi pitänyt joko unohtaa ja haudata kunniallisesti jo vuosia sitten. Toisaalta, innokkaimmat Norja-skenen fanit lienevät varmasti asiasta täysin toista mieltä, sillä löytyyhän bändin riveistä nimekkäitä jäseniä, kuten Ihsahn, Samoth ja Ildjarn. TSSia voisi pitää Emperorille samana, mitä Soulside Journeytä edeltävät demot olivat Darkthrone:lle: karkeita esiasteita tulevasta materiaalista ja kaukana silloisen tulevaisuuden huippuhetkistä.
Into the Woods of Belial pitää sisällään yhteensä 12 kappaletta, jotka on koottu yhteen kahdesta demosta sekä EP:ltä vuodelta 1991. Tyylisuunta oli tavallaan ajalleen ominaista, mutta haparoivaa death metal -soppaa eteerisin kosketinosuuksin. Viitteitä tulevasta black metal -tyylistä on jo jonkin verran havaittavissa, vaikka kyse onkin lähes tyylipuhtaasta, joskin röpöisestä death metalista. Tempo vaihtelee doomahtavan laahailun ja nopeiden pyrskäyksien välillä. Pääpaino on kuitenkin keskitempoisen rutistelun kieppeillä ja lopputulos kuulostaa paikoin siltä, että juuri parempaan ei edes oltaisi taidoiltaan pystytty.
Kun ottaa huomioon julkaisujen alkuperäisen ajankohdan, sekä sen faktan, että kyseessä on kuitenkin suurimmaksi osaksi demo-nauhoituksia, ei äänentasoa voi pitää hirveän huonona. Kitarasoundit ovat karheat ja viimeistelemättömät. Rumpujen kolina ja peltien kilahtelu on juuri sellaista kuin 90-luvun alkupuolen demotuotoksilta voi odottaakin. Demoksi varsin kelpoa kamaa, mutta kokopitkäksi julkaisuksi tuotoksesta tuoksahtaa vain kruunujen ja eurojen haju. Ihsahnin örähtelylaulut yhdistettyinä satunnaisiin rääkäyksiin ajavat asiansa kelvollisesti, vaan eivät kehuttavaksi.
On (vähemmän) valitettava tosiasia, että aika on ajanut näiden biisien ohi jo vuosia sitten. Biisit kuulostavat juuri aikansa kankealta ilmaisulta ja soittotaidolta, eikä biisejä muutenkaan voi kovin erinomaisina tapauksina pitää. Teosta ei oikein muille voi suositella kuin bändin ja niiden jäsenten faneille.
27.04.2004, Serpent |
|
