|
01. Cold Night
02. Big Sleeper
03. You Got Me
04. Fly On The Wall
05. Love Comes First
06. Violence
07. Love Strikes
08. Under These Stars
09. Bring The Action
10. Freedom
11. Even If You Know Me |
Ruotsalainen Eskobar oli allekirjoittaneelle täysin uusi tuttavuus, ja musiikkigenrensä perusteella en ihmettelisi vaikka se sitä olisikin useimmille Imperiumi.netin lukijoille. Eskobar on vuonna 1996 perustettu ruotsalaistrio, joka on julkaissut uransa aikana kolme levyä, näistä viimeisimpänä A Thousand Last Chances, joka ilmestyi kuluvan vuoden maaliskuussa.
Musiikkityyliltään Eskobar on kait, no, semiakustista poppia. Rockia tämä ei todellakaan ole (paitsi Violence –kappaleessa, jossa on välillä säröisä meininki), mutta genrerajojen kanssa ei tarvitse olla turhan niuho tässä tapauksessa. Fakta on nimittäin se, että A thousand last chances -levy sisältää yksitoista erittäin hyvin kirjoitettua kappaletta. Toisaalta joku voisi nyt ihmetellä, että miksi poppia arvostellaan Imperiumissa? Ehkäpä se suurin syy löytyy yhtyeen iloisesta melankoliasta, sillä vaikka kappaleet kulkevatkin välillä iloisina rallatuksina, kantaa koko levyn lävitse melankolinen tunnelma. Yhtyeen sanoitukset eivät nimittäin juhli kokonaisuutena kukilla ja onnellisuudella. Rakkaus on pelissä, mutta se on menetettyä (kuten kertoo Love Comes First), epäonnistumisia puidaan sekä ihmetellään omaa pahuutta (Violence). Vaikka tietysti levyllä on myös positiivisiakin sanoituksia, niin yleistunnelma on silti varsin melankolinen (ja täten varmasti suomalaisille kuin omiaan).
Musiikillisesti Eskobaria voisi verrata välillä vaikkapa uudempaan Beckiin (Sea Change levy käy mielessä useaankin otteeseen), sillä meno on hyvin rauhallista sekä akustisesti painottunutta ajoittaisista rockahtavista hetkistä huolimatta. Laulaja Daniel Bellqvistin ääni on tuttuun tapaan musiikissa etualalla, ja miehen välillä jopa ”hentoinen” ääni sopii tyyliin kuin nenä päähän. Muutenkin Eskobarin musisointi on hyvin hillittyä ja erittäin hallittua, mitään ylimääräistä ei nimittäin levyn äänimaailmasta löydy, ja jokainen hetki levyllä on tarkasti mietitty. Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on ehkä kappaleiden turhankin kliininen soundimaailma, mutta en sitten tiedä kuinka hieman rosoisempi äänimaailma olisi materiaalille istunut.
Eskobar oli allekirjoittaneelle ihan positiivinen yllätys, sillä uudemmasta Anathemasta, ja vaikkapa KOMAsta paljon pitävänä kynnys Eskobarin kuuntelemiseen oli melkoisen olematon. Onhan tämä varmasti sitä tavaraa, mitä saattaa hyvällä säkällä kuulla Kiss FM:n taajuudelta, mutta ei käy kieltäminen sitä, että A Thousand Last Chances on tyylilajissaan erinomainen suoritus.
28.04.2004, Niko Kaartinen |
|
