|
01. Window Dressing
02. Remember To Forget
03. All She Knows
04. Capture The Flag
05. Tear-Water Tea
06. Stop Gap
07. Unicornicopia
08. Paintings
09. A.02
10. Slippers In The Snow
11. Spindrift |
Jos sekä Jethro Tullin Ian Anderson, Dream Theaterin Mike Portnoy että Kissin Gene Simmons sanovat Tilesin olevan progressiivisen hard rockin suurin lupaus, jopa jonkinlainen Rushin manttelinperijä, niin pakkohan se on bändi pistää tarkastuksen alaiseksi. Tunnustan toki Rushin merkityksen progelle, mutta itse en nosta bändiä niihin sfääreihin kuin monet muut sen nostavat. Eihän sitä Geddy Leen laulua perkele kestä, ja ei, se ei ole tottumiskysymys! Tiles onkin onneksi varustettu munakkaammalla, vaikkakin tavanomaisella keskitien vokalistilla, jonka maneerit muistuttavat jonkin verran James LaBrieta.
Levy-yhtiö on varmasti ollut mielissään, kun nämä Detroitin pojat ovat päättäneet avata uusimman albuminsa sen ylivoimaisesti pisimmällä, reilut 17 minuuttia kellottavalla nimiraidalla. Levyltä löytyy pari muutakin pidempää raitaa, mutta suurimmaksi osin pysytellään viiden minuutin pituuksissa. Tyylillisesti levyn voisi sanoa muistuttavan yhtä lailla Spock's Beardia, Rushia ja Dream Theaterin rauhallisempaa osastoa, ja osittain sävellykset ovat myös yhtä tasokkaita. Parhaimmillaan Tiles on rauhallisissa ja kauniissa kappaleissa, joihin se taikoo oivin sovituksin huimasti ilmavuutta ja tunnetta. Esimerkiksi Tear-Water Tea, Unicornicopia ja Slippers In The Snow voisivat kaikki olla niitä balladeja, joita Dream Theater ei ole koskaan osannut säveltää. Levyltä löytyy myös maltillisen hienoja jousisovituksia, jotka luovat kuuntelulle syvyyttä. Ikävä kyllä osa kappaleista jää vain tasaisen harmaaksi, vaikkakin hyvin tehdyksi musiikiksi, miten ikinä tuon kauhistuttavan termin sitten haluaakaan ymmärtää. Hieman raskaammista ja monimutkaisemmista biiseistä voisi nostaa esiin nimiraidan, joka pitkästä kestostaan huolimatta säilyy kauttaaltaan varsin intensiivisenä siivuna. Remember To Forget puolestaan on viisiminuuttinen, paljolti viimeisimmän Spock's Beardin uudistuneissa maisemissa kulkeva maukas rock-biisi. Tempo on läpi levyn varsin maltillinen; paikoin albumi on jopa laiskan ja väsyneen oloinen.
Jos Tilesia haluaa katsastella proge-vinkkelistä, niin sävellyksiin pitäisi silloin sisällyttää mielenkiintoisempia progekoukkuja ja rakenteellista kekseliäisyyttä. Tiles on kehityskelpoinen, sävellyksiensä voimaan luottava yhtye, joka ei missään vaiheessa sorru ylisoittamiseen, mutta kun progesta on kyse, niin saisi niitä ilmeisiä soittotaitoja käyttää hyväksikin. Omiin mieltymyksiini nähden Tiles on hieman liian kevyt ja letkeä, tiettyä tiukkuutta ja tunteen paloa kaipaisin myös lisää, vaikka bändin tunnetaso on jo tällaisenaankin monia progebändejä korkeampi. Window Dressing on kuitenkin levy, joka kasvaa selkeästi kuuntelukerroittain, joten kehityksen jatkuessa seuraavalla levyllä lunastetaan meikäläiseltäkin kiitettävä arvosana.
28.04.2004, Antti Korpinen |
|
