|
01. Dark Infected Circles (Outbreak)
02. Black Mighty Gods
03. Lloth
04. Bitterness of Mortality (MecomaN)
05. Deviate
06. Oceanis Procellarum (Liquid Tomb)
07. The Ring (of Sorrow)
08. Twist, Nail, Torture
09. Sirens
10. Underwater Persephone
Kesto: 45:42 |
Vuonna 1995 Lloth-nimisenä perustettu naistrio vaihtoi myöhemmin nimensä Astarteksi, joka omalta osaltaan teki pioneerityötä naisvaltaisen black metallin saralla. Nyt, vajaa kymmenen vuotta myöhemmin on käsillä järjestyksessään bändin neljäs täyspitkä julkaisu, mutta alkuperäisjäsenistä vain yksi on jäljellä.
Sirens on tyyliltään varsin melodista, tunnelmallista ja kosketinvetoista. Ensimmäinen biisi tuo mieleen hieman vanhemman Rotting Christin, vaikka kokonaisuutena Astarte hieman erilaista tyyliä edustaakin. Tempo on pääosin nopea, tai vähintäänkin reipas, mikä ei sinänsä ole kovin mieltä ylentävä seikka - kiitos pinnalle miksatun rumpukoneen. Melodioita ja kaihomielistä fiilistelyä levy on pullollaan ja koskettimille annetaan tilaa runsaasti, välillä
hieman liikaakin. Biisitarjonta on menevää, mutta valitettavan yhdentekevää ja mielenkiinnotonta. Satunnaisia riffejä mukaan laskematta ei levy tarjoa miellyttäviä kokemuksia.
Päällä naksuttavaa rumpukone vie helposti huomion muista soundeista. Onneksi koneperkussionisti ei ole sieltä pahimmasta päästä noin soundeiltaan. Kitarat ujeltavat melodioitaan kohtuullisen mukavasti eikä soitintasapainossa ole valittamista rumpuja lukuun ottamatta. Lauluista vastaava neiti, Mistress Tristessa, hoitaa rääkylaulunsa ihailtavan ärhäkkäästi. Miesmäistä raakuutta ei ole tarjolla, mutta ainakin Astarten tarjontaan laulu istuu hyvin. Löytyypä
lauluvierailijoita myös muista bändeistä, kuten vaikkapa herrat Sakis ja Shagrath.
Herkän ja kaihoisan tunnelmoinnin yhdistäminen melodiseen black metal -synkistelyyn toimii tiettyyn pisteeseen asti, eikä Sirensia voi pitää huonona levynä. Tasapaksuus kuitenkin tappaa ja jättää tämänkin levyn lantiota myöten harmaaseen massaan tarpomaan.
23.04.2004, Serpent |
|
