|
01. Solution...
02. World Minus Population
03. Hammered
04. Let There Be Ebola Frost
05. Human Compost
06. ...Suicide
Kesto: 35:32 |
Turkulaisen ytimen ympärille nivoutuva An esittäytyy debyyttikokopitkällään hieman omaperäisellä tavalla. Vaikka levyn pääasiallinen anti - keskitempoinen black metal - ei sinänsä omaleimaisuudella tuttavuutta teekään, on kokonaisuus dark ambientin ja black metallin yhdistelmänä oivallinen ja ainutlaatuinen oleva ratkaisu.
Levy alkaa Bolt Thrower -tyyppisellä kitara- ja ambient-introlla, joka levyn viimeisen raidan - outron - ohella poikkeavat levyn muusta tyylistä parillakin tavalla. Paitsi, että raidat Solution... ja ...Suicide ovat musiikillisesti muista kappaleista erottuvia, ne ovat myös ainoat biisit, joiden pituus levyllä ei yllä maagisen seitsemän minuutin ja kuuden sekunnin kestoon. Matematiikan läksynsä lukeneet tietänevät mitä tarkoitan.
Dark ambient -osuuksista vastaa vieraileva suomalainen taiteilija, T, jonka kylmänkalskeat huminat ja koneelliset henkäykset luovat omituisen ja jäätävän tunnelman kappaleiden taustalle. Tämä yhdistettynä vuoroin nopeaan, ajottain taas keskitempoiseen BM-junttaukseen tekee Revelation I:sta levyn, jota ei varmasti osaa oikein hahmottaa kuulematta sitä. Koska metalli on kuitenkin etualalla, ei levyä voi suositella metalliallergiselle ja ennakkoluuloiselle dark ambientin kuuntelijalle kuin kuriositeettina. Hybridiluonteestaan johtuen An pysyy läpi levyn hieman hankalasti vertailtavana tapauksena. Riffit ovat pääosin varsin yksinkertaisia sahauksia ja kappalerakenteet harkitun alkeellisia. Karkeaa, mutta tarkasti mitoitettua.
Soundillisesti levy on kohtuullisen hyvää tasoa. Vaikka nauhoitustyö on tehty ilmeisesti bändin omilla raiturivermeillä, niin kitara- kuin rumpusounditkin ovat selkeät ja hyvin balanssissa keskenään. Kitaran leikkava ja terävä, mutta karkea soundi menee taidokkaasti jostain kliinisen ja raa'an ruhjonnan välistä. Paremmin Unhola -vokalistina tunnettu Margoath vastaa lauluista ja yllätyksellisesti varsin möräkällä tyylillä. Lopputulos tuo mieleen hieman muun muassa Opethista ja Bloodbathistakin tutun Åkerfeldtin mieleen. Muuta yhteistä näillä kahdella bändillä ei Anin kanssa sitten olekaan.
World Minus Population on eittämättä mielenkiintoinen ja hieman poikkeava levy. Se tekee työnsä hyvin, vaikka mitään selkeitä hittiteoksia ei levyltä löydykään. Levyn huonoimmaksi lenkiksi paljastuu hieman tympeä outro, mutta se ei onneksi riitä mitenkään vesittämään muuten toimivaa pakettia. Ambient-osuuksien käyttö on hyvin onnistunut ja aidosti positiivisella tavalla omaperäinen ratkaisu. Hyvä teos, josta parannusta kaipaavat vain vielä tarttuvammat ja muistettavammat biisit.
20.04.2004, Serpent |
|
