|
01. Hollow World
02. 18 Carat Dust
03. Running On Empty
04. Day of Joy
05. Northern Lights
06. Prelude
07. Smells Like Teen Spirit
08. We Are Darker
09. Atlantic |
Bio sanoo The Woundedin soittavan goottirokkia. Okei. On tässä kyllä ihan metallistakin äänimaisemaa, mutta jotain viittauksia ehkä Curen suuntaan voi kuvitella kuulevansa. Minun korvaani kuulostaa paljon samalta kuin saman yhtiön toinen , joskin metallisempi orkesteri Greyswan. The Woundedin ote on viihteellisempi sikäli, että kappaleet jäsentyvät helpommin. Melankoliahyöky on kuitenkin vastaava, ja laulajan tuska värjyy julki. Eipä sinällään, laulu on melodista ja aivan kantava on ääni, vaikka vastaavasta tyylistä alkaa sinällään tulla jo goottiklisee. Sinne suunnalle The Wounded istuu kaikkineen varsin geneerisesti, vaikkakin hetkittäin ilmavuudesta ja kitaroinnin pisartelusta tulee mieleen jopa Amorphiksen nykyinen tyyli. Ensivaikutelmahan tästä on levy täynnä valitusvirsiä, mutta pidemmällä kuuntelulla löytyy enemmän tarttumapintaa. Atlantic on kuulemma teemalevy luonnon kostosta ihmiskunnalle, ja lopussa hyökynee meri kaiken kansan yli, sillä levy päättyy valaitten ääniin. Siinä välissä kuullaan muun muassa kipeähkö versio Nirvanan Smells Like Teen Spiritistä, hitaana ja varsin kosketinvetoisena, ja sanoja lukuunottamatta lähes tunnistamattomana. Uskaltaisikohan orkesterin omista tuotoksista valoisuudessaan ja simppeliydessään hiteimpänä pitää heti sitä seuraavaa We Are Darkeria? Sen reippaampiin sfääreihin ei tällä myöskään päästä.
Tiedän ainakin yhden ihmisen joka varmasti tykkäisi tästä. Siispä olen valmis suosittelemaan levyä niille, joille "valitusvirsi" kuulostaa lupaavalta ja keskitempossa hyökyvässä melankoliassa kelluskelu on kauneinta tunnelmaa mitä toivoa saattaa.
16.04.2004, Leea Mäkelä |
|
