|
01. A Waiting Room Snap
02. If Mirrors Leave Men in Crumbs
03. Enemy Simulator
04. Pillar of the Sun
05. Song from the Second Floor
06. More like a Situation
07. Hell’s Silence
08. Big Ol’ Fat Rain Inside
09. Security Locks Are Good
10. Guilt Threat
11. Cut the Smoke
Kesto: 53:44
|
Suomalainen Fall of the Leafe hankki jonkinlaisia laakeriseppeleitä edellisellä pitkäsoitollaan Fermina, ja nyt bändi hakee uusintaa Rage of Achilles -levymerkin kautta ulos tulevalla Volvere -levyllä. Kitaristi ja biisintekijä Jussi Hänninen on taas Paradise Lostinsa kuunnellut, ja biiseissä tavoitellaan absoluuttisen melankolian tiivistämää kitaraleadia. Kalseiden asfalttikatujen melankoliasta Volverella on nimittäin kyse: levy huokuu rehellistä alakuloa ja ahdistusta, joka ei huku täysin synkkyyden syövereihin, vaan pysyttelee realistisella ja paikoin kauniillakin tasolla. Volvere on siis ihmisten levy, ei pikimustien pelkotilojen ilmentymä.
Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen Volvere kuulostaa varsin tasapaksulta. Biisit lainehtivat vaivatta eteenpäin hitaiden ja nopeiden hetkien vuoropuheluna, mutta kitaramelodioiden ja syntikkataustojen roolina on jäädä vain pelkäksi täytteeksi. Levylle täytyy siis antaa aikaa, että sen monimuotoisuus avautuisi. Pikkuhiljaa elämyksiä alkaa tipahdella: kevätsateen lailla soljuvat akustiset kitarat lähes Metallican One-klassikkoa lähentelevässä Big Ol’ Fat Rain Insidessa, avauskappale A Waiting Room Snapin mieleenpainuva kertosäe ja niin edelleen. Valitettavasti myös muutama tyylirikko löytyy: mielestäni Song from the Second Floorin äijärock-riffi ja Cut the Smoken progeilut ovat enemmänkin väärään näytelmään eksyneitä sivuhenkilöitä kuin vivahteita tuovia tehokeinoja.
Volvere on eräänlainen kollaasi. Sitä voidaan tarkastella kauempaa kokonaisuutena, jolloin se näyttäytyy levollisen täydellisinä harmaan sävyinä kuin syyskuinen järven pinta, tai sitten kuulija voi keskittyä toimiviin yksityiskohtiin kuten tasapainoiseen tuotantoon tai laulaja Tuomas Tuomisen vahvaan ääneen, joka muutamista Holmes-mannerismeista huolimatta on erittäin omaperäinen, mutta samaan aikaan luonteva sekoitus möreämpää raivoa ja melodiaa. Myös sanoitukset ovat luku sinänsä: kansilehtinen tarjoaa väläyksenomaisia tuokiokuvia urbaanista ahdistuksesta, mutta itse laulun sanojen kanssa näillä teksteillä on yhteistä vain muutaman lauseen verran.
Yksityistä tai yleistä, tärkeintä kuitenkin on, että Volvere toimii. Biiseissä on paljon elementtejä, mutta ei liian paljon. Levy kuulostaa helpolta lähestyä, mutta ei onneksi avaudu liian kevyesti. Fall of the Leafe on hionut tyylinsä huippuunsa, ja yhdistelemällä vanhempaa Amorphista, dark metallia, Katatoniaa, satunnaisia folk-tunnelmia, tuplakitarointia ja tyylitajua raivannut oman polkunsa, joka tulee varmasti viemään pitkälle. Kun kesä on vielä muutaman askeleen päässä, kannattaa viettää viileä hetki tämän levyn kanssa.
06.04.2004, Antti Klemi |
|
