|
01. And Love Said No
02. Join Me
03. Buried Alive By Love
04. Heartache Every Moment
05. Solitary Man
06. Right Here In My Arms
07. The Funeral Of Hearts
08. In Joy And Sorrow
09. Your Sweet 666
10. Gone With The Sin
11. Wicked game
12. The Sacrament
13. Close To The Flame
14. Poison girl
15. Pretending
16. When Love and Death Embrace
|
Suomen ulkomaan viennissä menestyneimmän rockyhtyeen levytyssopimus BMG:n kanssa on sulkeutumassa ja levy-yhtiö pukkaa markkinoille kokoelmaa.
Uutta materiaalia And Love Said No esittelee kahden kappaleen verran, joten aivan ryöstömentaliteetilla ei BMG ole liikenteessä, varsinkaan kun Solitary Man:in saa singlenäkin. Tuoreet raidat And Love Said No ja Neil Diamond -versiointi Solitary Man eivät ole vahvinta HIM:iä, ja verrattuna kokoelman hittikimaraan, kevyttä nimikkobiisiä voi mennä surutta kutsumaan jopa heikoksi.
Kiinnostavinta kokoelmalla on seurata Valo & Co.:n musiikillisen linjauksen hienoista muutosta levy levyltä. Koskapa ei ole tullut kuulosteltua koko HIM –levytyshistoriikkia putkeen, levyjen väliset aika selvätkin soundin raskauserot ja tyylikeinot ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka niistä on paljon kirjoitettukin. Jonkun Buried Alive By Loven rupisuuden ja rockhenkisyyden huomaa tosissaan vasta kun sen kuuntelee suoraan Join Men syntikanpimputtelun perään. Samoin kokoelma korostaa kuinka poppia Deep Shadows and Brilliant Highlights -levyn kappalemateriaali on muuhun HIM-tuotantoon verrattuna.
Mikäpä on kokoelmaa kasatessa kun on käsissä yhtye, jonka best of:ille ei sihteellisen nuoresta levytysurasta huolimatta tarvitse fillereitä survoa. And Love Said No käy HIMin tähänastisen nousukiidon näyteikkunaksi ihan mallikkaasti. Suurin osa kokoelman annista on radiossa puhkisoitettuja hittejä, ja jokaisella yhtyettä enemmän kuunnelleella on varmasti oma näkemyksensä siitä, mitä kappaleita kokoelmalle olisi vielä pitänyt tulla, ja mitä siltä olisi pitänyt jättää pois. Tässä on nyt kuitenkin kaikki olennainen Wicked Game -pelinavauksesta aina pariin uuteen ralliin saakka, jokaisen levyn suurimpien yleisönsuosikkien säestyksellä, tietenkään yhtäkään videohittiä unohtamatta. Kokoelmien melko turhassa universumissa se on jo melko paljon. Kokoelmasta on saatavissa myös kuusi videota esittelevän bonus-DVD:n sisältävä versio.
Ettei nyt menisi vallan kehua retostamiseksi, kerrottakoon, että kokoelma on ulkomuodoltaan varsin karu. Kansitaiteen virkaa tekee kaksipuolinen, taiteltu julisteentapainen ja mokoma lärpäke mm. kehottaa ykskantaan tutkimaan kappaleiden sanoitukset bändin verkkosivustolta. Ok, faneillahan levyt jo on, mutta niitä varten, jotka yhtyeeseen ovat vasta tutustumassa (kyllä – uskon, että sellaisiakin jostakin vielä löytyy; ei ehkä Suomesta, mutta kuitenkin), moinen haiskahtaa halvan oloiselta ratkaisulta. Musiikillisesti kompilaatiosta ei auta käydä narisemaan, mutta ehkä studioversio Rebel Yell:istä olisi kuorruttanut kakun?
31.03.2004, Mape Ollila |
|
