|
01. Ratad: Blood on Me
02. Nathair: Kivivuode
03. Mistress: Stuntcock
04. Facebreaker: Me (Mean)
05. Omniun Gatherum: Ammo
06. Teen Cthulhu: Ready the Guillotine
07. Seven Gates of Hell: Horsecum Iolitas
08. Anatomi-71: Ner Pa Kna (Du Maste)
09. Cult of Luna: To be Remembered
10. Nemo: If I ever See that Kid Again....
11. The Farewell Order: Giving Ice-Cream Truck Drivers a Bad Name (Unmastered Version)
12. Allfader: Sol
13. Procyon-X: Radio : Contact
14. Shubeno: Masquerade
15. Goatsblood: Dead Children (Warm my Heart)
16. Underlord: Feast of the Revenant
17. Circle Six: Crowned with Horns (Demo Version)
|
Englantilaisen Rage of Achillesin julkaisema halpahintainen sampleri sisältää metallia moneen makuun eikä ainakaan yksipuolisesta tai tyyliuskollisesta samplerista voi puhua. Vajaan 72 minuutin mittaisesta kokoelmasta löytyy 18 biisiä eri artisteilta ja mukana olevia maita on Suomesta USAan ja Kanadaan Ruotsin ollessa kaikkein parhaiten edustettu maa. Levyn avaa ruotsalainen Ratad, jonka tyylilaji on jonkin sortin crossoveria. BM-tyyliset rääkymiset yhdistettynä hieman thrash-maiseen kitarointiin ja toisaalta jonkinlaiseen numetal-tyyliseen soitantaan jättää vähän epäselvän käsityksen bändin tyylistä. Toisena peliin isketään suomalaista, kohtuullisen yksinkertaista black metallia surisevilla kitaroilla, jonka riffeistä tulee mieleen loistelias Musta Surma. Rujoa black metallia, joka vaikuttaa ainakin allekirjoittaneen mielestä oikein lupaavalta ja kokoelman parhaalta biisiltä. Englantilainen Mistress sen sijaan lyö pöytää särisevää hc-tyylistä ränkytystään, joka kaikessa mitäänsanomattomuudessa unohtuu melko nopeasti. Kun ruotsalainen Facebreaker jatkaa hieman ärtyisämmällä hc/dm-sekoituksellaan ja saa sentään jalankin heilumaan parin minuutin aggressiivisella pikavierailullaan. Seuraavaksi vuorossa onkin ehkä levyn heikoin lenkki eli kotimainen Omnium Gatherum, jonka melodinen metalli kuulostaa mukana olevalla kappaleellaan sankariheviltä. Joten jos joku ei tähän kokoelmaan sovi on se tämä kappale.
USAsta kotoisin oleva Teen Cthulhu edustaa sinfonista ja synkähköä black metallia omalaatuisella tyylillään, jota seuraakin norjalainen Seven Gates of Hell lyhyellä ja ytimekkäällä viisullaan. Kyseessä on ilmeisesti konerummuilla nakutettua nopeaa black/death metal -kamaa ja kuulostaa enemmän kuin vähän joltain treeninauhatuotokselta. Jos ei nyt soundiensa puolesta, niin muutoin kuitenkin. Ruotsalainen Anatomi-71 soitaa niin ikään lyhyen, minuutin mittaisen viisun nopeaa ja hc-vivahteista metalliaan eli sarjassamme bändejä, joista ei yhden biisin perusteella paljoa uskalla sanoa. Levyn puoliväliin päästessä ruotsalainen Cult of Luna esittää musiikillisia muotojaan hidastempoisella ja tunnelmallisella metallillaan, niin naislaulun kuin huudetun mieslaulun säestyksellä. Synkähköä ja hieman painostavaakin tunnelmointia kaiken kaikkiaan. Laahavan metallin lannistamista tunnelmista siirrytän amerikkalaisen Nemon suoraviivaiseen ja nopeaan konekaaosrähinään. Reilun minuutin pituisesta biisistä jää lähinnä mieleen vai scifimäiset ääniefektit, konerummut ja rääkylaulu. The Farewell Order pistää peliin myöskin suoraviivaista ja nopeahkoa metallia, jossa yhdistyy niin DM-tyyliset riffit kuin myös HC- ja numetal-elementit. Vihaiset huutovokaalit täydentävät kaoottista kohkaamista runsaan kaksiminuuttisen verran, jonka biisi kestää.
Norjalainen Allfader soitaa bisiin perinteikästä skandinaavista black metallia hieman surisevilla kitaroilla ja liian kovaäänisillä konerummuilla. Mitään yllätyksellistä ei ole kyseessä, mutta ihan hyvää peruskamaa jos ei säksättävä rumpukone häiritse. Levyn toinen selvä poikkeus linjanvedosta on minimalistisella ambient-biisillään mukana oleva hollantilainen Procyon-X, jonka tieteiselokuvamainen tunnelma ei sovi muiden biisien joukkoon. Sinänsä ihan onnistunut biisi, mutta mielestäni hieman väärässä seurassa. Ruotsalainen Shubeno soittaa kolisevilla rumpusoundeilla thrash- ja DM-vivahteista metallia, vaikkakaan ei putoa kumpaankaan genreen puhtaasti. Ehkä pikemminkin asennemetallin ja deathin sekoitusta eikä edes kovin onnistuneesti. Kanadan brutalisaattori Goatsblood myöhentää paikkoja brutaalilla deathgore-oksennuksellaan. Vokaalit koostuvat niin örinästä kuin huudahdustyyppisistä vokaaleista. Tempo vaihtelee melkeinpä doomahtavan laahaamisen ja grindaavan paahdon välillä ja soundit ovat sopivan raskaat kaikin puolin. Underlord räpiköi myös kanadalaisittain ja tyylinä on old-school black metal, ja riffeistä tulee ehkä hieman mieleen jopa Celtic Frost. Myös soundit ovat oudon kuuloiset ja kuulostavatkin hieman takavuosilta. Yleisesti ottaen ihan hyvä fiilis vaikka mistään hittibiisistä ei kyse olekaan. Ruotsinmaalta ponkaisee levyn toiseksi viimeisen viisun esittäjä eli Circle Six, joka veivaa painostavan ja hieman synkänkin kuuloista metallia. Ihan black metalliksi tätä ei osaisi luokitella, vaikka rääkyvokaalit ovatkin mukana ja riffitkin ehkä hieman sinne suuntaan. Tasapaksua synkistelyä ilman suurempia tunteita herättämättä. Viimeisenä viisuna on - kas kummaa - ruotsalaista metallia Forest of Shadowsin esittämänä. Tällä kertaa tyylinä on depressiivisen kuuloista doomahtavaa metallia, joka on aivan oiva lopettamaan levyn. Synkkää melodiaa ja melankolista tunnelmointia hyvillä vokaaleilla ja soundeilla.
Yhteenvetona voi todeta, että Conquest for the Empire -kokoelman taso heittelehtii aika lailla, sekä tyylin että tason puolesta. Varsinaisia helmiä ei levyltä juurikaan löydy, mutta vastaavasti myös ihan kuratason ryömijöitä ei tullut vastaan yhtään, vaikkakin mieluusti pudottaisin Omnium Gatherumin biisin tältä kokoelmalta pois ihan vain tasoa nostattaakseni. Koska kokelman tyylit vaihtelevat niin rajusti, on sen hankkiminen muuna kuin halpahintaisena huono idea ellei sitten ole estoton ja ennakkoluuloton eri tyylisuuntien suhteen. Toisaalta hyvä tapa tutustua erilaisiin bändeihin, mutta uskoisinpa, että melko harvalle suurin osa kuitenkaan kolahtaa.
6/10
Serpent
15.01.2003, Serpent |
|