|
01. Above the Grass - Part 1
02. The Gene Machine
03. Spiders
04. River out of Eden
05. Message from the Mountain
06. Your Eyes
07. La Mer
08. Nice Guys Finish First
09. Arms Races
10. Origins and Miracles
11. Off the Ground
12. Walking through Genetic Space
13. Cultural Genetics
14. Bats
15. Above the Grass - Part 2 |
Frameshift todistaa taas kuinka kaksipiippuisia sivuprojektit ovat. Tunnetut artistit tunkevat nenänsä totaaliseen paskaan vain harvoin, mutta tästäkin James LaBrien tähdittämästä levystä huokuu se sama hätäisyyden tunne kuin monesta muusta tämänlaisesta julkaisusta. Frameshift ei kuitenkaan ole projekti turhemmasta päästä, vaan mukaan on eksynyt paljon hyviäkin sävellyksiä. 15 biisissä ja 80 minuutissa on joka tapauksessa paljon ilmaa. Frameshift jammaa parhaimmillaan Dream Theaterin Lifting shadows off a dream-biisin tyylisten kappaleiden ja osittain myös Spock's Beardin hengessä.
Mielestäni LaBrie ei ole koskaan ollut parhaimmillaan tunteikkaassa ilmaisussa, ja levystä jää itselleni muutenkin hieman kylmäkiskoinen fiilis. Tämä ei todennäköisesti ole kenellekään yllättävää, mutta karsimalla levyltä 20-30 minuutin verran täyttä tyhjyyttä pois, kyseessä olisi erittäin vahva teos. Välillä tunteettomaksi valuva musisointi jättää suuhun muovisen jälkimaun ajatusmallilla "tulkinta palkan mukaan". LaBrie on halutessaan loistava laulaja, mutta Unweaving the Rainbowlla hänen suorituksensa on vain tyydyttävä. Tiedä sitten minkälainen levy olisi jonkun "vääräoppisemman" ja tunteikkaamman laulajan vokalisoimana? Valitukset ovat kuitenkin pintapuolisia, sillä kaiken kaikkiaan Frameshift nousee listoillani mielekkäimmäksi Dream Theater-sivuprojektiksi ohittaen esimerkiksi Liquid Tension Experimentin ja Transatlanticin. Levyllä on tosin vain muutama kokonaisuudessaan hyvä biisi, sillä lopuissa kappaleissa on paljon turhia, muka-kokeilevia osioita, eikä yksi hieno teema riitä kuljettamaan kappaletta maaliin saakka. Onnistuneita vetoja ovat mm. Message from the Mountain ja Origins and Miracles, jonka melodisuus ja rentous on hieno osoitus bändin orastavasta tyylitajusta.
Unweaving the Rainbown parhaat hetket koetaan rauhallisissa ja tunnetta periaatteessa sisältävissä biiseissä. Pohjakosketukset tulevat puolestaan ties monennenko kertaluokan Dream Theater -yritelmistä, mitkä olisi suosiolla voinut jättää pois. LaBrie toteuttakoon progemetallinäkemystään laadukkaammin pääbändissään. Vaikea tätäkään levyä on määritellä millään muulla termillä kuin progemeteli, vaikka vaikutuksensa Frameshiftin musiikkiin on ilmiselvästi ollut myös kevyemmillä neoprogeryhmillä. Vaatii uskallusta poiketa kauemmas turvallisesta puolirankasta ilmaisusta, eikä askel huolettomampaan suuntaan tekisi tälle ryhmälle muuta kuin hyvää.
24.03.2004, Antti Korpinen |
|
