Kansitaide Summoning
With Doom We Come
CD
[ Napalm Records ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Tar-Calion
02. Silvertine
03. Carcharoth
04. Herumor
05. Barrow-downs
06. Night Fell Behind
07. Mirklands
08. With Doom I Come

Summoning kolahti täysillä yli kymmenen vuotta sitten, kun kuulin ensimmäistä kertaa Let Mortal Heroes Sing Your Fame (2001) -levyn: J.R.R. Tolkienin luoman mytologian ja maailman yhdistäminen mahtipontiseen ja black metal -rääkymisellä sävytettyyn ambientiin, oli sellainen mikstuura, että nörttilasit tärisivät nenällä viikkotolkulla. Nimihirviölevyn jälkeen Silenius ja Protector julkaisivat vielä epämetallisemman Oath Boundin (2006), joka on kirjoissani Let Mortal Heroes Sing Your Famen ja Strongholdin (1999) ohella Summoningin parhaita levyjä, eikä pieneltä osin sanalla sanoen uskomattoman päätösbiisinsä Land of the Deadin ansiosta. Odotukseni pitkään haudottua Old Morning’s Dawnia (2013) kohtaan olivat vähintäänkin katossa, mutta edelleenkään, melkein viiden vuoden (onko siitä jo niin kauan?) kuuntelun jälkeen se ei saa minua lähtemään samalla tavalla maagiselle matkalle Keski-maahan. Kuinka uunituore With Doom We Come vertautuu aiempiin levyihin: yltääkö se vuosituhannen taitteen mestariteosten tasolle vai jääkö sekin ihan perusturvalliseksi Summoning-kiekoksi ”paluulevyn” tavoin?

Vastaus molempiin: ei. With Doom We Come on selvä parannus Old Morning’s Dawnista, mutta se ei yllä Oath Boundin ja kumppanien tasolle. Varsin turvallinen mutta laadukas Summoning-levytys, siis – oikeastaan juuri sellainen, joka Old Morning’s Dawnin olisi pitänyt olla. Tyylillisesti muutos on varsin hienovarainen – Summoning on muuttunut kakkoslevynsä Minas Morgulin (1995) jälkeen vain vähän – mutta levyllä on silti havaittavissa hienoinen fokuksen muutos kitaroiden suuntaan. Mitään yhtä riipiviä kuvioita kuin vaikkapa Long Lost to Where No Pathway Goesin pääriffi ei ole, eikä ainutkaan yksittäinen hetki kohoa Land of the Deadin kuoro-osioiden tasolle, vaikka kuoroja levyllä kuullaankin. Jos yksittäinen biisi pitäisi nostaa muiden yläpuolelle, sen olisi oltava päätösraita (mikä siinä on, että Summoning onnistuu melkein järjestään jättämään parhaan biisin viimeiseksi?) With Doom I Come.

Kaikki elementit on jo kuultu useita kertoja aiemminkin, mutta silti Summoningin maalaamaan tunnelmaan uppoaminen on, kerta toisensa jälkeen, pysäyttävää. Jotkin biisit kestävät liikaa, samoin levy kokonaisuutena – molemmat bändin perisyntejä – mutta jos päätösraita olisi puristettu kuuteen minuuttiin, olisiko se enää yhtä mahtipontinen, yhtä eteerinen? Summoningin arvioiminen puhtaasti sävellysteknisiltä ansioilta on pointin missaamista oikealta että vasemmalta, koska melodioiden yksinkertaisuus, soundien karkeus ja kappaleiden viipyilevyys ovat pelkästään halutun tunnelman rakennuspalikoita; juuri luomansa tunnelmansa varassa Summoning elää ja kuolee.

Minulle Summoningin kuunteleminen on aina ollut poikkeuksellisen subjektiivinen kokemus, jonka pukeminen sanoiksi tahi arvosanaksi ei ole helppoa. Sen joko tajuaa tai sitten ei, eikä ole olemassa muuta keinoa määrittää omaa kantaa kuin levyn kuunteleminen, mielellään silmät kiinni. With Doom We Come on erittäin onnistunut levy, mutta silti, verrattuna yhtyeen varhaisempaan diskografiaan, ei juuri muuta kuin laadukas levytys: se ei vie ilmaisua uuteen suuntaan, se ei riko opittuja maneereja, se ei tee mitään merkittävää, mitä aiemmat levyt eivät jo tekisi. Silti, ja tämä tuskin tulee yllätyksenä, Summoning-faneille ja yhtyettä tuntemattomille vahva suositus.



03.01.2018, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Old Mornings Dawn
Old Mornings Dawn
[ CD ]
Oath Bound
Oath Bound
[ CD ]
https://www.facebook.com/SummoningBand/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2655
Palaa »