Kansitaide Faceless, The
In Becoming a Ghost
CD
[ Sumerian Records ]

( 8 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. In Becoming a Ghost
02. Digging the Grave
03. Black Star
04. Cup of Mephistotheles
05. The Spiraling Void
06. Shake the Disease
07. I Am
08. Ghost Reprise
09. (Instru)mental Illness
10. The Terminal Breath

The Faceless lienee yksi eniten miehistönvaihdoksia, kiertueiden peruutuksia ja muuta draamaa elinkaareensa sisällyttänyt yhtye. Pidänkin The Facelessia yhtyeen mastermindin Michael Keenen aikaansaannoksena, sen verran tiuhaan jäsenet ja olosuhteet ympärillä vaihtuvat. Aikaisemmat kaksi levyä, Autothesis ja Planetary Duality, olivat – ja ovat edelleen – erittäin toimivaa progressiivis-teknistä death metalia. Kuten edeltäjienkin osalla, aikaa edellisestä levystä on kulunut lähes viisi vuotta. Ilman miehistönvaihdoksia tätäkään pitkään kypsyteltyä levyä ei ole saatu aikaan, tarkistakaa kulloisetkin soittajat vaikka wikipediasta, en jaksa tähän sitä listata.

Ei käy Keenen sävellys- ja soittotaitoja kuitenkaan kiistäminen. Mies on saanut jälleen kasaan varsin kyvykästä, joskin aavistuksen epätasaista, materiaalia. Levyn aloittava intro antaa jotenkin odottaa teemalevyä ja varmasti sanoitusten osalta näin voi ollakin, mutta loppua kohti punainen lanka vähän sekoaa. Aika hemmetin itsetuhoisissa fiiliksissä kuitenkin liikutaan, haetaankohan tässä puhdistautumista.

Musiikillisesti ollaan kuitenkin pääosin tuttujen elementtien parissa, nopeita ja dissonoivia riffejä, kaahaavan blastaavia rumpuja ja kiemuraisen narisevia bassolinjoja. Välillä himmaillaan ja fiilistellään sielukkaasti. Kahden laulajan käyttö, Keene puhtaineen ja Ken Bergeron huutohommissa, toimii todella hyvin ja luo hyvää kontrastia. Edeltäjistään poiketen levyllä on huomattavan paljon hyvällä maulla tehtyjä orkestraatioita, jotka tuovat kokonaisuuteen mukavasti ilmaa ja intensiteettiä. Onpa Digging the Gravessa jopa huilusoolo! Tuotannollisesti ja soitannollisesti kevyesti parasta The Facelessia kyllä.

Kaksi lyhyttä spoken word -biisiä (In Becoming a Ghost ja varsinkin Ghost Reprise) rikkovat kuitenkin levyn flown. Ja vaikka instrumentaali (Instru)mental Illness ihan ok onkin, ei se tuo levylle mitään sinänsä uutta. Ja I Am on kyllä turha biisi. Toisaalta taas, Depeche Mode -synkistely Shake the Disease on oivallinen cover, josta alkuperäisen biisin tunnistaa, mutta hyvin se on sinne piilotettu; vähän samaan tapaan kun Nevermoren versio The Sound of Silencesta. Näin!

Levyn pitkästä kypsyttelyajasta huolimatta käteen jää hieman hätäisen oloisesti kyhätty kokoelma biisejä. Levyltä löytyy heittämällä The Facelessin parhaat biisit, mutta myös ehkä pari niitä huonoimpiakin. Jos levyn parhaat biisit olisi julkaistu viiden biisin EP:llä, antaisin kympin, mutta tällainen epätasainen keitos pakostakin pudottaa arvosanaa. Mutta voi tästä silti hyvällä omallatunnolla diggailla.



22.12.2017, Jaakko Nikko
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Autotheism
Autotheism
[ CD ]
Planetary Duality
Planetary Duality
[ CD ]
https://www.facebook.com/thefaceless/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2011
Palaa »