Kansitaide Professor Emeritus
Take Me to the Gallows
CD
[ No Remorse Records ]

( 7 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Burning Grave
02. He Will Be Undone
03. Chaos Bearer
04. Take Me to the Gallows
05. Rats in the Walls
06. Rosamund
07. Decius

Ronnie James Dio on kuollut – eläköön Dio! Siltä nimittäin kuulostaa, kun soittimessa soi chicagolaisen Professor Emeritusin esikoislevy Take Me to the Gallows. Vuodesta 2010 toiminut bändi ei koostu koltiaisista, vaan useammassakin yhtyeessä marinoituneista konkareista. Mikäli nimien pudottelusta on hyötyä, hieman suoraviivaistaen voisi sanoa Professor Emeritusin olevan yhdistelmä Satan's Hollow-, Ancient Dreams- ja Moros Nyx -yhtyeiden jäseniä.

Huomion vie ansaitusti MP Papain taidokas ja "lievästi" diomainen hevilaulanta. Vaikka doomia ja perinneheviä toisiinsa sekoittavat riffit ovat toisinaan tarkoituksenmukaisen yksinkertaisia, Papain korkealta ja komeasti vetävä laulutulkinta saa melkeinpä kylmät väreet aikaiseksi. Niin paljon kuin (käppä)heviä arvosteluun toisinaan saankin, vain harvoin yhtyeet yllättävät positiivisesti laulajan taidoilla ja tyylillä. Tämä on, totisesti, yksi noista kerroista.

Take Me to the Gallows on monilta osin perinteitä isolla p:llä. Biisien rauhallistempoinen soitanta ei ole erityisen moniulotteista, saati monimutkaista tai omaperäistä. Biisit nojaavat perinteisiin ja hyviksi havaittuihin ratkaisuihin. Sellaisenaan levy meniskin helposti lokeroon "ihan jees, muttei mitään erityisen kiinnostavaa tai uutta". Mutta Papain raspinen, joskin samalla korkeaankin tyylittelyyn taipuva hevilaulanta lähestyy parhaimmiston tasoa – minun kirjoissani ainakin. Ääntä on suorastaan hyvinkin miellyttävä kuunnella.

Onkin sääli, että levy jää muilta osin hieman keskinkertaiseksi. Laulu kantaa levyä harteillaan vähän liiaksikin, sillä teos ei aina kestä lähempää tarkastelua. Siksipä Take Me to the Gallows tuntuu alun innostukseni jälkeen hienoiselta pettymykseltä. Vaikka Papain tulkinnasta on helppo innostua, sen vaiettua on helppo huomata levyn heikkoudet. Mukiinmenevä soundipuoli ja tavanomainen riffikatras eivät suurta hurmioitumista lopulta aiheuta.

Puutteineenkin Take Me to the Gallows on mukavaa kuultavaa, jos ei toki järin mieleenpainuvaa. Tätä yhtyettä kannattaa tarkkailla tulevaisuudessakin.



22.12.2017, Serpent
https://professoremerit.us/ https://www.facebook.com/professoremerituslives Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 746
Palaa »