|
01. Left Hand Path
02. Drowned
03. Revel in Flesh
04. When Life Has Ceased
05. Supposed to Rot
06. But Life Goes On
07. Bitter Loss
08. Morbid Devourment
09. Abnormally Deceased
10. The Truth Beyond
Kesto: 39:48 |
Ruotsalaisen death metallin kunniakas matka voidaan nähdä alkaneen tästä levystä. Left Hand Path oli levy, joka antoi muodon, asenteen ja soundin monille bändeille aina tähän päivään asti. Jo levyn käyntiin polkaiseva nimibiisi saa jokaisen death metallistin tärisemään innosta: kirouksissa kituvaa haamua muistuttava huuto heti alussa, sitten persauksia potkivaa raivoamista rokkaavien soolojen ja hitaamman mutiloinnin saattelemana - ja lopulta tuo eeppinen crescendo syntikoineen ja lyijynraskaine riffeineen, joka jättää sanattomaksi. Ja kaikki tämä yhden biisin aikana.
Tietenkään Entombedin esikoinen ei ole sataprosenttisesti omaperäistä - mutta onko omaperäistä musiikkia edes olemassakaan? Tärkeintä ja parasta kuitenkin on tämän legendaarisen nelikon tyyli yhdistellä idoleidensa parhaimpia puolia. Jotkut riffit omaavat Slayeriin verrattavaa intensiivisyyttä, kappale Revel in Flesh grindaa kuin vanha Carcass konsanaan ja löytyypä jostain tämän meluvallin takaa ripaus Nicke Anderssonin obsessiosta Kissin musiikkiin. Ja kun tähän keitokseen lisätään Entombedin oma, rokkaava tyylinsä, niin lopputulos on vähintäänkin veret seisauttava.
Toinen erityinen elementti Left Hand Pathissa on yksittäisten kappaleiden korkea taso. Ei vain ensimmäinen, vaan mielestäni seitsemän ensimmäistä levyn biisiä ovat kaikki klassikkoja. Okei, kolme viimeistäkin rokkaavat kuin mätänevä hirvi - kuten suoraviivainen The Truth Beyond - mutta nuo seitsemän kuolemanlaulua yksinkertaisesti tappavat. Vanhat Entombedin esiasteen, Nihilistin biisit Revel in Flesh, When Life Has Ceased ja etenkin mahtava Drowned tuovat mukaan nostalgiaa, kun taas säälimätön kaksiminuuttinen Supposed to Rot ja loistava Bitter Lost, jonka voisi nimetä maailmankaikkeuden ensimmäiseksi death rock -biisiksi, pitävät huolen vaihtelusta.
Ja mitä tulee bändin soittotaitoihin, niin tämä levy on täynnä ikimuistoisia suorituksia. Nicke Andersson tekee uskomatonta työtä rumpusettinsä takana pitäen rytmin likaisena ja brutaalina. Myös kitaristit Uffe Cederlund ja Alex Hellid loistavat tarttuvalla riffittelyllään ja etenkin ultimaattisilla sooloillaan, jotka vievät musiikkia sopivasti eteenpäin. Ja viimeisenä näistä neljästä Tuomiopäivän ratsastajista, L-G Petrov tekee ehkäpä uransa parhaimman suorituksen Left Hand Pathilla: erittäin raakaa ja intensiivistä örinää, mutta samalla täynnä omaa persoonaansa.
Tämä levy julkaistiin vuonna 1990. Samana vuonna ulostuivat esimerkiksi tällaiset klassikkolevyt kuten Deiciden Deicide ja Obituaryn Cause of Death. Kun nämä kaksi edellä mainittua mestariteosta määrittivät pitkälti yhdysvaltalaisen death metallin linjat, teki Entombed saman Ruotsissa. Ja olen iloinen, että juuri Left Hand Path oli tämä uraa uurtanut ja vieläkin uurtava levy. Hieno maamerkki death metallin raa’assa historiassa.
15.03.2004, Antti Klemi |
|
