Kansitaide Morbid Angel
Formulas Fatal to the Flesh
CD
[ Earache Records ]

( 8 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Heaving Earth
02. Prayer of Hatred
03. Bil Ur-Sag
04. Nothing Is Not
05. Chambers of Dis
06. Disturbance in the Great Slumber
07. Umulamahri
08. Hellspawn: The Rebirth
09. Covenant of Death
10. Hymn to a Gas Giant
11. Invocation of the Continual One
12. Ascent Through the Spheres
13. Hymnos Rituales de Guerra
14. Trooper

Morbid Angel on ollut yksi death metalin kulmakivibändeistä viimeistään aina vuoden 1989 levydebyytistään Altars of Madness. Vaikka yhtye oli näyttänyt kyntensä jo tätä ennen, viimeistään tuo levyklassikko sementoi bändin aseman etenkin jenkkiläisen kuolonmetallin suurlähettiläänä.

Matkan varrella Morbid Angelin biisintekijänä tunnettu Trey Azagthoth on kokeillut yhtä jos toista, mutta aina enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Kenties suurin muutos yhtyeen klassisessa kokoonpanossa tapahtui, kun pitkäaikainen laulaja-basisti David Vincent vaihtoi muihin kuvioihin vuonna 1996. Neljän täyspitkän verran juuri hänen möräkkä örinänsä ja toisaalta syvältä tulevat puhtaat laulut olivat tehneet hänestä yhden vaikuttavimmista death metal -kurkuista kautta maailman.

Alkujaan vuonna 1998 ilmestynyt Formulas Fatal to the Flesh puhalsi sekä uusia tuulia mielipiteitä jakaneen Dominationin jälkeen että ripauksen paluuta vanhaan. Samalla se oli ensimmäinen levy uuden laulaja-basistin, Steve Tuckerin kanssa.

Formulas Fatal to the Flesh eli FFF (kääntyen siten myös muotoon 666) on omissa kirjoissani I-levyn (Illud Divinum Insanus, 2011) ohella se vähiten koukuttanut Morbid Angel -levy. Teos, josta kaikkein vähiten olen saanut vuosien varrella kiinni. Tästä huolimatta levyssä on runsaasti sitä morbidangelmaista magiaa, joka on vetänyt minut pauloihinsa kautta yhtyeen uran.

Formulas Fatal to the Flesh on toisaalta sekoitus tuttua Azagthoth-kitarointia ja Sandoval-rumpalointia, mutta myös kokeellisia kosketinideoita, joita toki kuultiin jo Dominationilla ja ehkäpä vielä paljon reilummin sen jälkeen. Nämä välisoitot kuulostavat nykykorvaan ehkä vielä entistäkin oudommalta ja myös melkoiselta suvannolta kaikkine sampleineen. Toisaalta outromaisuudessaankin levyn päättävät efektikuviot ovat vähintäänkin oivallinen tapa rikkoa levyn mukavuusalueella viihtynyttä kaavaa.

FFF:n heikkous omissa kirjossani on sen puutteellisuus killeribiisien saralla. Kenties rokahtavaa Invocation of the Continual One -biisiä lukuun ottamatta levy on jollain tapaa jopa kovin tasapaksu. Kaukana ovat Altars of Madnessiin hittibiisit tai God of Emptinessin kaltaiset täsmäosumat. Tästäkin huolimatta FFF on vahva levy, josta ei edellä mainittuja outouksia lukuun ottamatta löydy varsinaista moitittavaa.

Toki soundit ovat nykymittapuulla katsottuna hieman puuroiset ja muhjuiset, muta lopulta nekin ajavat asiansa varsin hyvin. Tuckerin ääni taas tuntuu tämän päivän mittaristollakin hyvältä valinnalta Vincentin jälkeen, vaikkei samanlaista laulukarismaa omaakaan.

Formulas Fatal to the Flesh on yhä vahva näyte 90-luvun lopun death metalista ja Morbid Angelin omintakeisesta tyylistä tehdä riffejä, biisejä ja levykokonaisuuksia. Viimeistään nyt yhtyeen kymmenennen albumikokonaisuuden, Kingdoms Disdainedin, alla on hyvä verestää muistoja siitä millainen bändi Morbid Angel olikaan Steve Tuckerin tullessa bändiin ensimmäistä kertaa. Lopputulos on nimittäin yhä sangen hyvä.



01.12.2017, Serpent
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Covenant (reissue)
Covenant (reissue)
[ CD ]
Domination (reissue)
Domination (reissue)
[ CD ]
Illud Divinum Insanus
Illud Divinum Insanus
[ CD ]
Heretic
Heretic
[ CD ]
Blessed Are the Sick (reissue)
Blessed Are the Sick (reissue)
[ CD ]
http://www.morbidangel.com/ https://www.facebook.com/officialmorbidangelpage Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1681
Palaa »