Kansitaide Häive
Iätön
CD
[ Eisenwald Tonschmiede ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Iätön – Ageless
02. Turma – Ruin
03. Lapin Kouta - Kouta From Lapland
04. Kuku, kultainen käkeni - Sing My Golden Bird
05. Tuulen sanat - The Spell Of Wind
06. Salojen saari - Esoteric Isle
07. Tuonen lehto, öinen lehto - Grove Of Tuoni, Grove Of Evening
08. Virsi tammikuinen - Song Of January

Armon vuosi 2017 on Suomen satavuotisjuhlavuosi ja tuo Suomi100 tuntuu näyttäytyvän yhdessä jos toisessa tuotteessa, tapahtumassa ja taideteoksessa. Janne "Varjosielu" Väätäisen sooloprojekti Häiveen toiseen pitkäsoittoon, Iätön, tämä ei liity mitenkään, vaikka itse olisinkin valmis sisällyttämään levyn kylkiäiseksi mustan Suomi100- hihamerkin. Ajatelmaa hahmottelen seuraavasti: ensinnäkin, metalli itsessään on yksi niistä asioista, mistä Suomi maailmalla tunnetaan ja missä me olemme hyviä. Toiseksi, nimenomaan tämänkaltaisen kansanmusiikkihenkisen metallin saralla kotimaiset bändit ovat niittäneet mainetta pitkin maita ja mantuja. Kolmanneksi, ja kaikkein keskeisimmäksi: Iätön on tämän vuoden suomalaisin metallilevy. Pulinat pois ja peli seis.

Bändin aiempaan materiaaliin en ole perehtynyt, mutta Iättömällä soi bändi, jonka pakanahenkinen äänimaailma on minulle erittäin korvanmyötäinen. Lähin vertailukohta löytynee Moonsorrow'n suunnasta, mutta syvyydessä Häive ei sille pärjää. Kokonaisuus on kuitenkin rikas, häikäisevän kaunis ja juuri sopivasti synkkä. On kauniisti soivaa akkaria, viiltävää black metal -riffiä ja kunnon sooloa, sekä vakiomallin rumpu-basso-ipatteristo. Sekaan on ujutettu myös pianoa ja jopa sitä aina yhtä ihanaa munniharppua. Melodisesti soiva kitara on kuitenkin se selvä musiikillinen pääosan esittäjä. Maisemaa maalataan aaltoillen, ja vaikka välillä mennään niin että korvia kuumottaa, kokonaisuus kallistuu omissa mieltymyksissäni kevyemmälle puolelle.  

Suomalaisuus korostuu erityisesti teksteissä, jotka Varjosielu on haalinut kasaan oman kynänjälkensä lisäksi Aleksis Kiven ja Eino Leinon tuotannosta. Mukana on ilmeisesti lisäksi myös sananparsia ihan kansanperinnelähteistä. Helpoimmasta päästä niiden sovittaminen raskaaseen soundiin tuskin on, mutta Varjosielu saa kokonaisuuden tiukaksi kuin sen kuuluisan viimeisen arkunnaulan. Rohkeuden puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä aiemmin Aleksis Kiven Sydämeni Laulu -runoa on kappalemuotoon vääntänyt muun muassa eräs Jean Sibelius. Kappaleena Häiveen Tuonen Lehto, Öinen Lehto on tietysti erilainen, mutta mitään syytä nöyristelyyn ei Varjosielulla ole. Akkarin, pianon, ärjyvän sähkökitaran, päällekäyvän tykityksen sekä solisevan puron sävelin kokonaisuus herättää kuulijassa erittäin voimakkaita tunnetiloja. Tältä Suomi näyttää ja tuntuu! 

Kokonaisuutena Iätön on kenties kevyintä pakanametallia koskaan, mutta "kevyt" ei tässä yhteydessä sisällä negatiivisia assosiaatioita. Enemmänkin se kertoo sävelysltaidosta, jolla raskaasti vyöryvät elementitkin saadaan istumaan ääni- ja tekstimaailmaan ja soimaan miellyttävästi, selkeästi ja mieleenjäävästi. Kuinka hyvin tämä kombinaatio kestää aikaa, jää nähtäväksi.

Nyt jos koskaan sen Suomi100-leiman voisi täydellä syyllä ja yhtään häpeilemättä Iätön-levyn kanteen iskeä.  



28.11.2017, Henry Lunabba
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Saimaata ei sanoilla selitä
Saimaata ei sanoilla selitä
[ MCD ]
Mieli maassa
Mieli maassa
[ CD ]
https://www.facebook.com/haiveofficial https://haive.bandcamp.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 2124
Palaa »