Kansitaide Neurotic Machinery
Cognitive Dissonance
CD
[ omakustanne ]

( 7 )
01. Cage
02. Depraved
03. Where the End Begins
04. Traitor
05. Echoes
06. Distance
07. Ire
08. Solace
09. Noise

Ilmeisesti aiemmin deathin ja thrashin kanssa pelehtinyt Neurotic Machinery on siirtynyt Cognitive Dissonance -uutukaisellaan uusille urille. Bändi itse luonnehtii itseään post-metal-tapaukseksi, mutta jos jotain Cognitive Dissonancen kohdalta voi päätellä, tässä on vain osatotuus. Ennemminkin sanoisin kyseessä olevan sekoituksen kokeellista ja teknistä metallia death metal -örinöillä.

Teknisyyden, kokeilevuuden ja hyväsoundisuuden bändi todellakin osaa. En muista milloin viimeksi olisin kuullut näin tiukasti tuotettua levyä, jossa jokainen instrumentti soi tarkasti, vahvasti ja äärimmäisen erottelukykyisesti. Ihan kuin äänentoistolaitteistostani olisi löytynyt uusia ominaisuuksia, jotka eivät 99% ajasta pääse edes esille. Vaikka äänenkuva on äärimmäisen erotteleva ja selkeä, levy ei silti kuulosta steriiililtä ja kliiniseltä, vaan yksinkertaisesti vahvalta ja soundeiltaan rikkaalta. Tämä, jos joku, on harvinaista metallimusiikissa.

Myös bändin soittotaito on komeaa kuultavaa. Yhtye irrottelee kielisoittimistaan varsin jänniä ja mutkikkaanoloisia kuvioita. Laulu on melko lailla peruskaavan mukaisesti vedettyä örähtävää huutoa ja raspista kähinää. Siis ei mitään sellaista, mitä ei olisi äärimetallissa – etenkin kuolonmetallissa – kuultu jo lukemattomat kerrat ennen tätä.

Biisipuoli taas... Se kärsii mammuttitaudista. Levyssä on vahvaa musaopistosyndroomaa. Toisin sanoen kaikkea taidokasta on ahdettu mukaan pirusti aina soundeista lähtien ja biisit ovat kuin monimuotoisia soittotreenejä nyanssivaihteluineen kaikkineen. Samalla kappaleet ovat jääneet vaikeaselkoisiksi, ja jossain määrin suorastaan epäkiinnostaviksi virityksiksi. Sävellyksiksi, joiden kiinnostavuudesta voi olla montaa mieltä.

On tietenkin rikkaus, kun bändi progeilee, jatsahtaa ja kikkailee konventioille naureskellen, mutta samalla kappaleiden kuitenkin pitäisi olla myös hyviä ja napakoita, iskeviä tai tarttuvia. Tätä kaikkea levy ei todellakaan ole, vaan jossain mielessä näiden vastakohta.

Ei käy kiistäminen, etteikö Cognitive Dissonance noin muuten olisi kuin hyvä käyntikortti bändin soittotaidoista, erilaisten rytmiikoiden ymmärryksestä ja tietenkin tuosta soundipuolesta. Bändi tuntuu ymmärtävän musiikista paljon, paitsi kun tulee kyseeksi tietynlainen tarttuvuus ja korvamatojen luominen.

Kaikeasta narinasta huolimatta jollain tapaa pidän levyn soittopornosta ja sen mahdottoman hyvästä tuotannosta. Vaikka tavallaan siis levy jääkin korviini eräänlaisena keskinkertaisuutena rasittavien rakenteidensa osalta, toisaalta pidän bändin teknisyydestä ja sen kaiken esille tuovasta soundikuvasta. Hankala tapaus, mutta jotain maagista Neurotic Machineryssä on.



06.12.2017, Serpent
https://www.facebook.com/neuroticmachinery https://soundcloud.com/neurotic-machinery Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 446
Palaa »