Kansitaide Cardiant
Mirrors
CD
[ Inverse Records ]

( 8+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Mirrors And Me
02. Riot Rising
03. Soul
04. A Quiet One
05. Blank Star
06. His Supremacy
07. Shooting Star
08. Absolute Power
09. My Delusion
10. Life Has Just Begun
11. Another Time, Another Place

Cardiantin palatessa yli neljän vuoden tauon jälkeen levytyskantaan, pieni historiankertaus lienee paikallaan. Kuultuani noin 12 vuotta sitten Midday Moonin olin äärimmäisen vaikuttunut. Hämeenlinnalaisten debyytti oli ja on edelleen kylmiä väreitä nostattavan tarttuva jylhine melodioineen ja sessiovokalisti/luottotuottaja Janne Saksan vuoksi. Olikin todella sääli, että se aikanaan lopulta julkaistiin vain Japanissa. Jos minulta kysytään, sille kuuluisi sama asema kuin Sonata Arctican Eclipticalle, mutta onni ja ajoitus eivät aina mene tasan.

Viisi vuotta myöhemmin ilmestynyt Tomorrow's Daylight esitteli uuden vokalistin, omaperäisen mutta samalla tyylikäsäänisen Erik Karhatsun. Musiikki levyllä oli paikoin edelleen yhtä vauhdikasta ja tarttuvaa kuin ennenkin, mutta osin myös aiempaa seesteisempää. Tuo tunnelmallisuus ja suoranainen melankolia vain lisääntyivät Vergellä (2013), jolloin bändiin lisättiin myös toinen laulaja, Outi Jokinen. Nyt on kuitenkin uuden, nätisti sanottuna joukosta erottuvilla kansilla koristellun Mirrorsin vuoro. Ja vaikka tiedän kyllä, ettei kappalekohtainen analyysi ole yleensä levyarviossa tarpeen, näin monimuotoisen albumin kohdalla katson parhaaksi tehdä juuri niin. Kiitätte (tai kiroatte) sitten myöhemmin.

Paketin avaa erikoisella mutta hauskalla, ehkä joitakuita myös riipivällä kiipparimelodialla nakattu Mirrors And Me. Kappale on riittävän nopea vakuuttaakseen vanhoille powermetallin ystäville, ettei tässä sentään vielä AOR-bändiksi olla ruvettu. Murahtelulauluilla alkava Riot Rising tuo taas tyyliltään mieleen Tomorrow's Daylightin. Se on pianomelodian kuljettama dramaattinen jytistely, joka kuitenkin loppuneljänneksellään pääsee soolojen myötä myös hieman kiihdyttelemään. Sitten seuraa levyn ensimmäisen vierailijan, Thunderstonen Pasi Rantasen tulkitsema, pianomelodioineen rauhallisen tarttuva Soul  jossa on myös Outi Jokisella pieni puhelaulurooli. Outi jatkaa tästä välisoittomaisella, pariminuuttisella A Quiet Onella. Se ei jätä liiemmin mielikuvia, mutta onneksi Karhatsun vetämä Blank Star  tuo ehdan powerimetallin takaisin albumin soundiin.

On sinänsä nostalgista kuulla Janne Saksaa His Supremacyllä, mutta kappale ei ole niin mieleenpainuva kuin olisi lupa odottaa, jos Saksan edellisiä Cardiantille levyttämiä helmiä miettii. Kolmas ja viimeinen vierailija, Nitte Valo laulaa vuorostaan komean Shooting Star -balladin. Vaikka se on erittäin hyvä kappale, viimeistään tässä vaiheessa kuulija jää raapimaan päätään. Miksi levylle tarvitaan viittä eri vokalistia, kun kyseessä ei kuitenkaan ole mikään rokkiooppera? Pelkästään Cardiantin kaksi omaakin vokalistia tuovat laulutyyleihin enemmän vaihtelua kuin useimmilla bändeillä. Se käy hyvin ilmi muun muassa Outi Jokisen yksin laulamasta kaksi vuotta sitten julkaistusta Absolute Powerista, joka oli käytännössä Mirrorsin ensimmäinen single. Aikanaan mietin että näin nimetyn kappaleen pitäisi olla tulkittu voimallisemmin, mutta nyt sen moneen kertaan levyltä kuulleena mietin vain, miten paljon paremmalta se kuulostanee keikkaolosuhteissa...

Erik Karhatsu palaa mikin ääreen taas levyn eepoksella, My Delusionilla. En tunnu saavan biisistä erityisempää otetta, vaikka se alun tunnelmoinnin jälkeen kiihdytteleekin ihan mukaviin nopeuksiin. Samalla ralli on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka koko albumi vaatii jonkin verran pureskelua. Niin tekee myös progeileva Life Has Just Begun, joka ensi alkuun suoraan sanoen oudoksutti. Samalla tosin sen yhteislaulukelpoisen kertosäkeen teho tuli myös selväksi, ja muutama lisäkuuntelu lämmitti myös sen muille hienoille laulumelodioille. Nyt lopulta pidän sitä itsekin sopivimpana sinkkujulkaisuna tälle albumille.

Päätösraidalla kaikki vokalistit vetävät yhdessä Another Time, Another Placessa. Kappale on vahva lopetus miellyttävine bassarointeineen ja Antti Hännisen livakoine kitarasooloineen, ja kuin alleviivaa levyn lopuksi sen bändin perinteisen tyylin. Ja vielä kun vieraatkin näyttävät parasta osaamistaan, niin mikäs siinä – biisi on "helpottava" päätös yllättävän haastavalle levylle, jonka monimuotoisuutta runsaslukuinen vokalistijoukko vain korostaa – eikä aina pelkästään hyvässä.

Mirrors on joka tapauksessa laadukas melodisen metallin julkaisu, vaikka fokusta voisi olla paikallaan tarkentaa hieman seuraavalle levylle. Siihen ei toivoakseni kuitenkaan mene näin montaa vuotta!

 

 



12.12.2017, Jussi Kallinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Verge
Verge
[ CD ]
Tomorrow's Daylight
Tomorrow's Daylight
[ CD ]
Midday Moon
Midday Moon
[ CD ]
http://www.cardiant.net http://www.facebook.com/Cardiant Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1011
Palaa »