Kansitaide Boycott
The Mighty
CD
[ Raspi59 ]

( 8- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Thunder
02. Partners in Crime
03. Still I Rise
04. Spirit of Liberty
05. Bittersweet
06. Fire in the Heart
07. Love is a Minefield
08. Hour of the Wolf
09. Perfect Night
10. American Song
11. Sirocco
12. No One, Babe

Boycott ilman Hombre Lampista? Heti kärkeen on sanottava, että Hombreton Boycott kuulostaa tarpeeksi Boycottilta käydäkseen Boycottista. Se johtuu ainakin The Mightyn perusteella Tommi Läntisen äänestä ja tavasta tehdä biisejä.

Yhden vanhan liiton rock-kitaristin bootseja on nyt katsottu parhaaksi ottaa täyttämään kaksi miestä, joiden menneisyys raskaan rockin parissa ei jää levyä kuunnellessa epäselväksi. Ei onneksi kuitenkaan siksi, että musa nyt mitenkään aiempaa hevimpää olisi, vaan vaikkapa siksi, että riffit ovat teräviä – joskaan kahden kitaran suomia mahdollisuuksia ei nyt ole hyödynnetty läheskään täysimääräisesti. Ainakin annoin itselleni luvan odottaa paljon enemmän jotain Thin Lizzyn tyyppistä kahden kitaran ilotulitusta. No, seuraavalla kerralla sitten.

Sitä odotellessa The Mightya kelpaa pyöritellä. Se toistaa pitkälti (tai ainakin kolmella Boycott -levyllä neljästä ollutta) vanhaa kaavaa: pari huippubiisiä, pari turhempaa palaa ja nippu päteviä albumiraitoja. Yhtä lailla vanhaan malliin moni biisi, joka muuten olisi tuossa keskimmäisessä kategoriassa, nousee pykälän ylemmäs tarttuvalla kertosäkeellä ja tällä levyllä myös erityisesti siksi, että laulumelodiat ovat suhteellisen vetäviä. Tommi Läntinen kertoi haastattelussamme, että laulu on maistunut. Sitä ei epäile tätä levyä kuunnellessa.

Biiseistä Partners In Crime on lähellä kymppiä. Tarttuvassa kappaleessa tuntuu olevan ylimääräinen lataus, tai ainakin siltä se kuulostaa, kun Läntinen laulaa edesmenneestä ystävästään. Hour of the Wolf on kaikessa vetävyydessään se toinen parhaista paloista. Se olisi 80-luvulla ollut varma singlebiisi. Boycottin perinteisiin kuuluvat myös vahvat balladit, joita tällä kierroksella ovat Still I Rise ja Love Is A Minefield. Eivät ne Eyes of Blueta tai Walk Right Onia haasta, mutta ovat samoilla jäljillä. Perfect Crime puolestaan jää mieleen yhden pienen kitaralickin takia. Toivottavasti tämä on vain esimakua siitä, mihin tämä kokoonpano pystyy. Sen jälkeen kuin biisejä tekevät bändiläisistä muutkin kuin Läntinen. Toinen vastaava, vaan ei yhtä säväyttävä, detalji on American Songin slide-putkella revittely.

Näillä pikkujutuilla Boycott piristää mukavasti levyn kokonaisuutta. Nuorempien sukupolvien sankarit Ina Forsman ja Leo Stillman eivät puolestaan ainakaan tällaisen vanhemman sukupolven kuulijan mielestä tuo levylle musiikillista lisäarvoa. Ei, vaikka laittaisin fanilasit otsalta takaisin silmille. Myös Läntinen junior, Ilmari, on ollut mukana levynteossa. Paitsi että hän jeesasi sanoituksissa ja sovituksissa, mies myös laulaa yhden säkeistön kappaleessa Spirit of Liberty. Jos ei tietäisi, ei poikaa välttämättä isästä erottaisi, joten on hyvin mahdollista, että Boycott -niminen yhtye jatkaa vielä vuosikymmeniä.. ja mikäpä siinä, jos bändin taso säilyy tällaisena!

Viimeksi näin hyvä levy 1980-luvulla kulta-aikaansa eläneeltä suomibändiltä on tullut noin 10 vuotta sitten. Boycott osaa edelleen yhdistellä poppia ja hardrockia omalla tavallaan. Silleen kivasti.

 

 



10.11.2017, Ismo Karo
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Hits Back
Hits Back
[ CD ]
http://www.facebook.com/boycottbandofficial Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1320
Palaa »