Kansitaide Dan Terminus
Automated Refrains
CD
[ Blood Music ]

( 7½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Fall Of The Ancient World
02. Margaritifer
03. Angelus
04. Grimoire Blanc
05. Friendship Through Clear Plastic Walls
06. Vesubian
07. Deus Mecanicus
08. Electronic Snow
09. Refuge
10. Dirge Of The Ancient Machines

Ylellisistä ja suuruudenhulluistakin vinyylibokseistaan tunnettu Blood Music oli muutama vuosi sitten ensimmäisiä levy-yhtiöitä jotka panostivat synthwaven julkaisemiseen fyysiöinä. Nyttemmin levy-yhtiön retrosyntikkarosteri on kasvanut merkittävästi, mutta alussa oli kolme nimeä: Perturbator, GosT ja Dan Terminus. Näistä kolmesta Dan Terminus on sekä ymmärrettävästi että harmillisesti jäänyt vähimmälle huomiolle. Ymmärrettävää sikäli, että Perturbator oli jo sementoinut maineensa ennen Blood Musicia ja GosT:in väkivaltainen musiikki sekä mystinen imago melkeinpä takasivat mielenkiinnon, kun taas Dan Terminuksen imago oli… no, arkipäiväinen. Siitä puuttui Perturbatorin iskevyys ja GosT:in mystiikka. Harmillista sikäli, että musiikillisesti ranskalaisartisti ei kollegoilleen juuri häviä.

Automated Refrains on järjestyksessään toinen Dan Terminuksen julkaisu Blood Musicille, ja seuraa monessa edeltäjänsä, The Wrath Of Coden, jalanjäljissä: psykedeelinen kansikuva, joka kunnioittaa ranskalaisen sci-fi -sarjakuvan mestareita, tuo kovasti mieleen edeltäjänsä, ja itse levyn sisältökin on täysin loogista jatkoa The Wrath Of Codelle.

Verrattuna Perturbatorin kahden viimeisen julkaisun kehityssuuntaan ja GosT:in runsaasti käyttämiin dubstep-pörinöihin, on Dan Terminus kolmikosta se, jonka ilmaisu vuonna 2017 menee kaikkein lähimmäksi perinteistä synthwavea, vaikka alleviivattu retroilu ei ole mainittavassa roolissa kuin silloin tällöin. Kertonee osittain Perturbatorin ja GosT:in kehityssuunnista, että Dan Terminus on retroin kolmikosta. Dan Terminuksen musiikki on sekoitus vanhojen sci-fi -leffojen syntikkasountrackeja, klassisten Amiga-pelien musiikkia ja retroilevaa synthwavea, jossa oikeastaan kaikki eri juonteet yhteen sitova elementti tuntuu olevan keskimmäinen, tietokonepelimusiikki. Ei ehkä niinkään puhtaan musiikillisesti vaan enemmän tunnelmapuolella.

Dan Terminuksen musiikki on monipuolista ja sekä sävellykset että sovitukset rikkaita. Ikävä kyllä musiikki on paikoitellen myös hiukan liian abstraktia omaksi hyväkseen, minkä takia se ei tarjoa samanlaista tarttumapintaa kuin kaikkein kovimpien synthwave-artistien materiaali. Parhaimmillaan Dan Terminus tuottaa ehdottomasti täyttä A-listan kamaa, kuten vaikkapa Friendship Through Clear Plastic Wallsilla, jonka intro etenkin on huikean tunnelmallinen, mutta isomman osan ajasta Automated Refrains antaa itsestään hiukan liian introvertin vaikutelman.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Automated Refrains olisi hyvä levy. On se. Paikoitellen jopa aivan loistava. Genren kärkeen sillä ei kuitenkaan ole mitään asiaa. On tietenkin kunnioitettavaa ettei Dan Terminus välitä liikaa genren konventioista vaan tekee rohkeasti juuri sitä mitä itse haluaa, mutta juuri tämä antaa levylle sisäänpäin kääntyneen vaikutelman. Levy ei ole tarpeeksi eeppinen eikä toisaalta tarpeeksi jorattava. Voisi sanoa, että monipuolisuudessaan se kurkottaa liian moneen suuntaan.

Veikkaan että levylle käy samoin kuin The Wrath Of Codelle: silloin kun se eksyy soittimeen, mietin että pitäisi kuunnella useammin, mutta siitä huolimatta se pölyttyy levyhyllyssä huomattavasti enemmän kuin monen muun synthwave-artistin levyt.



10.11.2017, Jesse Ryhänen
https://www.facebook.com/DanTerminusMusic/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 789
Palaa »