Kansitaide Moonspell
1755
CD
[ Napalm Records ]

( 7½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Em Nome Do Medo
02. 1755
03. In Tremor Dei
04. Desastre
05. Abanão
06. Evento
07. 1 De Novembro
08. Ruinas
09. Todos Os Santos
10. Lanterna Dos Afogados (Os Paralamas do Sucesso Cover)

Portugalilaisen Moonspellin ura on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, niin taiteellisia kuin, uskoisin, kaupallisiakin, mutta bändi ansaitsee hatunnoston kyvystään ja uskalluksestaan kokeilla uusia ideoita. Toisinaan nuo ideat ovat olleet kaukana erinomaisista tai edes onnistuneista – The Butterfly Effectiä (1999) en jaksa vieläkään kuunnella kertaistumalta loppuun – mutta suunnilleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajan käyrä on osoittanut ylöspäin, tehden vain pienen notkahduksen Alpha Noirin (2012) kohdalla. Yhtyeen edellinen levy Extinct (2015) otti aikansa auetakseen, mutta lopulta levy päätyi, nihkeilevästä arviostani huolimatta, vuotensa viiden parhaan tuotoksen joukkoon; olisin varsin tyytyväinen uuteen Extinctin kaltaiseen tuotokseen.

Mutta, kuten edellisessä tekstikappaleessa tuli mainittua, Moonspell ei kaihda kokeiluja ja portugalinkielinen konseptilevy Lissabonin maanjäristyksestä on jos ei riski niin ainakin selvä askel uudenlaiseen suuntaan. 1755 on myös musiikillisesti kokeilullisempi kuin edeltäjänsä, mutta tällä kertaa se ei ole huono asia, vaan paisuteltu ilmaisu sopii levyn apokalyptiseen tunnelmaan oivallisesti.

Paisuteltu taitaa olla paras sana kuvaamaan muutosta Extinctistä 1755:een: esimerkiksi kuoroja käytetään käytännössä jokaisessa kappaleessa ja orkestraatiot pauhaavat isosti mukana, samalla mukana kulkevien perinteisten metallisoittimien lisäksi mm. bongorumpuja ja whatnot. Erityisesti kitaraton avausraita Em Nome Do Medo on säväyttävää kuultavaa. Samaan hengenvetoon on mainittava Fernando Ribeiron vähentäneen puhdasta laulua lähes olemattomiin, mikä, ottaen huomioon levyn epämetallisemman kokeellisuuden, luo mielenkiintoista kontrastia. Tämä on hieman sääli, sillä Extinctillä juuri puhtaasti lauletut kappaleet a’la Domina kolahtivat kovimmin.

Kokeilevampien kappaleiden vastapainona ovat, kuten olettaa saattaa, ne suoraviivaisemmat (ainakin suhteessa) rokkipalat, joista mieleeni jäivät kummittelemaan erityisesti Abanão sekä Desastre. Silti päällimmäinen mielikuva levystä ei ole tarttuvien kertosäkeiden, vaan maailmanlopun mielikuvien musiikki. Lyriikallisesta sisällöstä en pysty sanomaan mitään, vaikka promomateriaaleissa englanninkieliset käännökset sanoituksista tulivatkin, koska portugalintaitoni on olematon eivätkä em. käännökset välitä sanoitusten rytmiä ja vivahteita ollenkaan.

1755 on vaikea kuvailtava, koska se on samaan aikaan varsin ennustettavan kuuloista Moonspelliä, mutta ei kuitenkaan ole. Levyllä on pääasialliset elementit, jotka ovat keikkuneet mukana jo parikymmentä vuotta, mutta suorassa vertailussa aiempiin tuotoksiin levy särähtää korvaan ei oikein minkään verrokkina. Kuten pari vuotta aiemminkin, olen vakuuttunut, että mikäli mahdollisuuksia kuunnella levyä lisää tulevien viikkojen ja kuukausien mittaan ilmenee, se alkaa paljastaa paremmin salojaan (uskaltaudun väittämään sitä yhtyeensä vaikeimmaksi levyksi), mutta tällä hetkellä, näitä sanoja kirjoittaessani, 1755 tuntuu notkahdukselta Extinctin jälkeen. Ei missään nimessä pahalta notkahdukselta, mutta en ole kertaakaan huomannut hyräileväni suihkussa ainuttakaan melodiaa tai pysähtyneeni vesisateessa ällistelemään kuinka täydellisesti musiikki kuvaakaan mielen- ja luonnonmaisemaa ympärilläni – asioita, joihin Extinct on kyennyt kymmeniä kertoja.

 

 



10.11.2017, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Extinct
Extinct
[ CD ]
Lusitanian Metal
Lusitanian Metal
[ DVD ]
Night Eternal
Night Eternal
[ CD ]
Under Satanae
Under Satanae
[ CD ]
Memorial
Memorial
[ CD ]
https://www.facebook.com/moonspellband/ https://moonspell.bandcamp.com/album/1755 Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1681
Palaa »