Kansitaide Katla
Móðurástin
CD
[ Prophecy Productions ]

( 8 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Aska
02. Hyldýpi
03. Nátthagi
04. Hvíla
05. Hreggur
06. Móðurástin
07. Kul
08. Dulsmál

Ei ole varsinaisesti reilua aloittaa puhumaan Katlasta vertaamalla sitä Sólstafiriin. Mutta ollaanpa rehellisiä: ilman Sólstafiria ei koko Katlaa olisi olemassa, ei ainakaan tällä tasolla ja vahvuudella. Vaikka Sólstafirin pitkäaikaisen rumpalin, Guðmundur Óli Pálmasonin, poistuminen yhtyeen riveistä aiheutti lehtien sivuillakin näkynyttä riitelyä ja ihmissuhdedraamaa fanien jakautuessa kahteen koulukuntaan, lopussa voittajana seisovat hyvän musiikin ystävät, kenties bändiläisetkin.

Katla on yksi Islannin merkittävimmistä tulivuorista ja sen mukaan on nimetty tämä kahden hengen yhtye, joka hengittää ja seisoo tyystin omillaan. Muttei vailla Sólstafir-vertauksia – siinä määrin paljon on samaa näissä kahdessa yhtyeessä.

Móðurástin on yhtyeen debyyttilevy ja jo visuaalisessa mielessä varsin näyttävä sellainen. Epätavalliseen digipak-paketointiin on saatu mukaan paljon tunnetta mustavalkokuvineen ja 24-sivuisella kansivihkolla. Kaikki huokuu upeaa fiilistä jo ennen levyn laittamista soittimeen.

Hopeakiekon myötä avautuvat levyn salat: hyvinkin sólstafirmaista tunnelmallista rokin ja metallin sekoitusta, jonka kaksikko Guðmundur Óli Pálmason ja Einar Thorberg Guðmundsson ovat kuultavaksi loihtineet. Vaikka alkupuoli vaikuttaa lähinnä sen toisen islantilaisbändin spin-offilta, varsin pian käy selväksi, että Katla on tästä kaksikosta se metallisempi. Esimerkiksi Hreggar-biisissä kuullaan riffittelyä, joka on enemmän velkaa skandinaaviselle black metalille kuin islantilaiselle vaihtoehtorockille.

Vahvasti soundaava Móðurástin on mielenkiintoinen levy ja juuri sopivan erilainen verrokkiinsa nähden. Katla on raskaampi, monimuotoisempi ja samalla myös raakileenomaisempi. Tässä on myös Katlan valtava potentiaali, sillä levynä se maalaa leveämmällä pensselillä, joskaan ei aivan yhtä herkästi.

Tietynlainen kaiho lienee levyn biisien yhteinen tekijä, joka kuitekin ajoin kaikkoaa tiehensä sävellysten painaessa kaasua raskaammalla jalalla ja antaen samalla tietä metallisävyiselle kitaroinnille. Ehkä eniten hämmentää puhtaiden laulujen laaja käyttö, sillä tietynlaiselle raspisuudelle olisi ollut tilausta.

Katsastelipa Móðurástinia miten päin tahansa, se on komea saavutus tuotannosta sävellyksiin, lauluista tunteenpaloon ja upeaan viimeistelyyn asti. Vahvimmillaan levy liene sen alkupuolella, mutta taso säilyy varsin hyvänä aina hamaan loppuun asti. Kuten sanottua, tämän bändiriidan voittajia taitavat olla ne fanit, joilta löytyy sydäntä kummankin bändin aikaansaannoksille. Mikäpä sen parempi tapa saada päätös inhalle toraisuudelle.


It isn't exactly fair to start introducing Katla with a comparison to Sólstafir, but let's face it: without Sólstafir there wouldn't be a Katla in the first place, not at least with this line-up and quality. The tumultuous departure of long-time drummer Guðmundur Óli Pálmason reached the tabloids, causing a wave of drama, in-fighting, a public pissing contest and almost divided the fan base in two, yet eventually it seems both the band and the fans ended up the winners.

Katla is not just perhaps the most prominent volcano in Iceland, now it has also loaned its name to this two man band, who huff and puff and stand firmly on their own. But not without comparisons to Sólstafir. There are just too many similarities to ignore.

Móðurástin is the band's debut album and, to begin with, it is visually stunning. The unusually nice digipak and the 24-page leaflet with its black & white photos already sets the atmosphere right. The feeling is there already before hearing the first chords.

Soon enough, the secrets of the silver disc are unveiled: Guðmundur Óli Pálmason and Einar Thorberg Guðmundsson have concocted an atmospheric mix or metal and rock very much in the Sólstafir vein. The first half of the album first sounds like a spinoff  "of that other Icelandic band", it is already crystal clear that Katla is the heavier one, "more metal", of the two. A good example of this is Hreggar, with its riffs owing more to Scandinavian black metal than to Icelandic alt-rock.

Powerfully rolling, Móðurástin is an interesting listen, and sufficiently different to its obvious comparison. Katla is heavier, more diverse yet in the same token, rawer. It is therein where Katla's vast potential lies, because whereas Móðurástin is not as poignant in its sentiments as Sólstafir, it paints the landscape of its feelings with broader strokes.

The songs are woven together with a vague yearning, which though disappears once the compositions pick up the pace and pave way for heavy metal guitarwork. What baffles me the most here is the dominant use of clean singing, I would've expected more in the way of harsher vocals.

Whichever way you choose to examine Móðurástin, it is an impressive feat, right from the production to the songwriting and emotive singing, down to the finishing touches of the packaging's visuals. Musically the album seems to hit me hardest on the first half, but never wavering the quality remains excellent throughout the album.

As already pointed out, the winners of this particular spat within a popular band seem to be the fans who can find it in themselves to open their hearts and ears to both of the groups. What better way to put an end to an acrimonious split-up?



27.10.2017, Serpent
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Embryo
Embryo
[ CD ]
https://katlaiceland.bandcamp.com/album/m-ur-stin https://www.facebook.com/katla.band/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1458
Palaa »