Kansitaide Sparzanza
Announcing the End
CD
[ Despotz Records ]

( 7 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Announcing the end
02. Damnation
03. Whatever come may be
04. Vindication
05. The Trigger
06. Breathe in the fire
07. One last breath
08. To the one
09. The Dark appeal
10. We are forever
11. Truth is a lie

Harvalukuinen on varmasti se joukko, joka automatkoilla pelaa Radio Rock/Radio City -kanavarallia ja on silti onnistunut ohittamaan ruotsalaisen Sparzanzan. Itse laukkaan aktiivisesti keikoillakin, mutta olen onnistunut ohittamaan myös kaikki bändin yli 90 keikkaa Suomessa. Bändin tuotannosta muistan yhden ainoan biisin, In Voodoo Veritas -levyn (2011) My World Of Sinin, joka on muistojeni syövereihin "ihan mukavana" kappaleena uponnut. Kuuntelen siis bändin kahdeksannen pitkäsoiton, Announcing The Endin, ilman ennakko-odotuksia.

Levyn avausraita kuulostaakin vallan hyvältä. Raskaasti etenevää rokkia, mieleenpainuvaa säveltä, sekä mukavan rouheaa, miellyttävääkin, laulua. Nimikkokappale toimii, vaikka sen tyylisuunta ei mieltymyksiini osukaan. Odotukset kohoavat hetkeksi, kunnes palaavat takaisin ruotuun: Damnation on tylsä biisi; yksipuolinen ja täysin vailla särmää. Biisi maalaa silmien eteen sanat “perus” ja "tylsä", lihavoituna ja Arial Black -fontilla. Edes Fredrik Weilebyn kaikin puolin hyvä laulusuoritus ei pelasta täysin yhdentekevää kappaletta.

Nämä kaksi ääripäätä kuvaavat hyvin levyn kokonaisilmettä. Se mikä toimii on mukavaa, miellyttävää ja mieleenpainuvaa. Se mikä ei toimi on onttoa ja vailla mitään pohjaa. Välistä löytyy pari “ihan mukavaa” kappaletta (The Trigger, We Are Forever ja Breathe In The Fire), jotka eivät missään muussa yhteydessä herättäisi minkäänlaista värinää, mutta tässä pelastavat levyn täydelliseltä kadotukselta. Avausraidan ilmettä seuraavat Whatever Come May Be, One Last Breath sekä Truth Is A Lie edustavat toimivaa osuutta. Ehkä se on näiden kappaleiden konstailematon äänimaailma, vahvempi tunnelataus ja moniulotteisempi ilmaisu ylipäätään, jonka bändi osaa pitää paremmin kasassa. Näissä Weileby myös lataa suurinta tunnetta peliin ja tuo esiin parasta osaamistaan. Jännää sinänsä, että levyn ensimmäinen sinkkulohkaisu Vindication käsittelee muista biiseistä poiketen maailman isoja asioita kuten uskontoa ja mitä ihmiset sen varjolla tekevät, mutta kappaleena se on ehdottomasti levyn heikoin esitys.  

Announcing The End on ristiriitainen kokonaisuus, jota ei todellakaan halua kuunnella alusta loppuun. Nykymaailman malliin luon parhaista paloista soittolistan ja jätän loput unholaan. Vannoutuneena levykokonaisuuksien ystävänä se tuntuu karmealta, mutta mikään muu ei tämän levyn suhteen tunnu mahdolliselta.



13.10.2017, Henry Lunabba
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Circle
Circle
[ CD ]
Death Is Certain, Life Is Not
Death Is Certain, Life Is Not
[ CD ]
Folie á Cinq
Folie á Cinq
[ CD ]
In Voodoo Veritas
In Voodoo Veritas
[ CD ]
Banisher Of The Light
Banisher Of The Light
[ CD ]
http://www.sparzanza.com https://www.facebook.com/sparzanza/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1164
Palaa »