Kansitaide Dead Daisies, The
Live & Louder
CD+DVD
[ SPV ]

( 4½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
CD:
01. Long Way to Go
02. Mexico
03. Make Some Noise
04. Song and a Prayer
05. Fortunate Son
06. We All Fall Down
07. Lock'N'Load
08. Something I Said
09. Last Time I Saw the Sun
10. Join Together
11. With You and I
12. Band Intros
13. Mainline
14. Helter Skelter
15. American Band
16. Midnight Moses

DVD:
Behind the Scenes of Live & Louder

The Dead Daisies ei ole lähtökohtaisesti kovin kiinnostava bändi. Sehän, kuten tiedetään, on australialaisen miljonääri David Lowyn tapa tuhlata muissa puuhissa ansaitsemiaan rahoja. Vastaavia on nähty kyllä muitakin, eikä tämä bändi ainakaan livelevynsä perusteella eroa muista kuin yhdessä seikassa: sillä on pari oikeasti kovaa soittajaa riveissään. Rytmiryhmän muodostavat levoton basistikiertolainen, Marco Mendoza ja melkein yhtä monessa mukana ollut rumpali Brian Tichy. Solisti John Corabi oli mukana Mötley Crüessa sen nälkävuosina ja kitaristi Doug Aldrich muistetaan ainakin Diosta ja Whitesnakesta.

Ilmeisesti musiikillinen kunnianhimo ei hemmoilla ole kovin korkealla tai sitten sillä ei vuokria makseta, sillä bändin omat kappaleet ovat tylsiä. Niistä eivät ilmeisesti soittajatkaan innostu, sillä iso osa setistä on puurtamista. Olisikohan kannattanut palkata huippumuusikoiden lisäksi myös biisintekoapua? Lainabiisit toisinaan pelastavat, mutta nyt nekin kiskovat tämän vuotavan purren yhä pahemmin upoksiin. CCR:n, The Whon ja The Beatlesin viimeinen käyttöpäivä näissä yhteyksissä oli jo 80-luvulla. The Sensational Alex Harvey Bandin Midnight Mosesiin eikä varsinkaan Grand Funk Railroadin We're an American Bandiin saada potkua. Viime mainitussa ihmetyttää erityisesti se, ettei edes Tichy siitä innostu, onhan siinä lehmänkellot ja kaikki.

Yhtyeen omat kappaleet ovat melko harmittomia. Ne eivät ole totaalisen kökköjä, joskaan eivät missään mielessä huippujakaan. Mitään niistä ei oikein jää mieleen. Keskinkertaisen levyn arvosana olikin tuloillaan pitkään, mutta jossain vaiheessa kasvoton materiaali alkoi puuduttaa. Soittajat eivät toden totta ole mitenkään liekeissä, ja yleisökin innostuu vasta bändiesittelyssä ja kun jokainen jäsen soittaa pätkän ilmeisesti mielibiisiään. Innostusta herättää erityisesti Highway To Hell.

Itse puolestaan surkuttelen erityisesti Tichyn kovaa kohtaloa. Jessus, että War-yhtyeen Low Riderin funk-rytmit irtoavat, äijä tarvitsisi ehdottomasti duunipaikan, jossa pääsisi näyttämään taitonsa! Aldrich sen sijaan on mies, joka pilasi ensin Dion ja sen jälkeen Whitesnaken eli olkoon The Dead Daisies minun puolestani hänelle vaikka loppusijoituspaikka.

Paketin dvd on tavanomainen; pari dokumenttia ja muutama musiikkivideo. Ensimmäisessä dokkarissa puhuvia päitä höystetään valokuvilla, pienillä liveotoksilla ja tietysti fanien hehkutuksella. Yhden kohtauksen nimenä oli ”miksi The Dead Daisies soittaa covereita”. Kaipaamaani rehellistä vastausta oman materiaalin keskinkertaisuudesta ei tullut vastaan, vaan se taisi olla Corabi, joka väitti lainabiisien suuren osuuden johtuvan siitä, että äijät ovat itsekin musafaneja. Joopa joo. Toisessa dokumentissa kierretään orkesterin matkassa pitkin maailmaa konseptilla ”mahdollisimman lyhyt pätkä mahdollisimman monesta paikasta”, varmaankin siksi, että ko. keikoilla käyneet ostaisivat tämän paketin. Mitään muuta syytä sen hankkimiseen onkin vaikea keksiä...



10.10.2017, Ismo Karo
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Revolución
Revolución
[ CD ]
https://www.facebook.com/TheDeadDaisies/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 441
Palaa »