Kansitaide Sons of Apollo
Psychotic Symphony
CD
[ InsideOut Music ]

( 7½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. God of The Sun
02. Coming Home
03. Signs of The Time
04. Labyrinth
05. Alive
06. Lost In Oblivion
07. Figaro's Whore
08. Divine Addiction
09. Opus Maximus

No NYT pamahti soittimeen superkokoonpanojen superkokoonpano. Sons of Apollossa vaikuttavat sellaiset nuoret lupaavat muusikonalut kuin rumpali Mike Portnoy (ex- Dream Theater ja n. 785 muuta yhtyettä), kosketinsoittaja Derek Sherinian (niin ikään ex- Dream Theater), vokalisti Jeff Scott Soto (ex-Journey, ex-Ynkkä), basistien basisti Billy Sheehan (Mr. Big, David Lee Roth, The Winery Dogs) ja kitaristi Ron ”Bumblefoot” Thal (ex- Guns N’ Roses). Huh. Psychotic Symphony on tämän ryhmittymän ensimmäinen yhteisjulkaisu Sons of Apollo -nimellä, vaikka ainakin rytmiryhmän ja kiipparitiskin koltiaiset ovat kaikenlaista huttua ehtineet keskenään eri yhteyksissä keittelemään kyllä aikaisemminkin.

Mahtipontinen avausraita on progefanille kohtuulliset 11 minuuttia ja rapiat pitkä, ja vie fiilikset vahvasti Dream Theateriin. Fiilis ei kokonaan poistu seuraavillakaan raidoilla, joskin mukaan tulee rockimpaakin ilmaisua ja kappaleet lyhenevät ja napakoituvat. Jos levy pitäisi änkeä johonkin genreen, löytyisi sen paikka varmastikin jostain melodisen progemetallin ja viime vuosituhannen loppuvuosikymmenten hard rock -vivahteisen AOR:n välistä. Jeff Scott Soton totutun vahva ilmaisu sitoo erilaisia biisejä yhteen, mutta jää mielestäni vähän pinnalliseksi.

Monipuolinen kiippari-ilottelu taas maustaa levyä sinfonisesta seiskääntluvulle ja vähän kaikkea siihen väliin. Välillä voi kuvitella näkevänsä Sheehanin ilkamoivan viihdyttävästi bassonvarressa – mahtuu tähän kaiken nuottivarpusparveilun ja teatraalisuuden lisäksi huumoriakin. Biisimateriaali vahvistuu mielestäni levyn loppua kohden. Massiivinen lopetusraita käväisee kaiken tiluttamisen välissä myös jopa kauhuelokuvamaisen raskaissa tunnelmissa, ei tosin sekään kovin ennenkuulumattomin tuloksin. Suosittelen tätä puhtaasta sydämestä ainakin kaikille Soton soolo- ja feattaustuotannon ystäville sekä niille progauttajille, jotka haluaisivat pitää Dream Theaterista edes teoriassa.

Soittajiensa aiempien edesottamusten valossa hyvin vähän yllättävät pitkät soolot pois laskien Psychotic Symphonyssä ei ole mitään vikaa, mutta ei myöskään mitään kauhean uutta. Mutta pitääkö sitä pyörää nyt aina uudestaan keksiäkään... Kuten monissa superbändeissä, soitto on toki moitteetonta, mutta lopputulos tuntuu paikoin vähän kliiniseltä. Levy ei livahda ihan omaan lempilaariini, mutta tämän ryhmän näkemisestä livenä maksaisin mielelläni. Rahaa!



16.10.2017, Suvi Wirman
https://fi-fi.facebook.com/SonsOfApollo1/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1354
Palaa »