Kansitaide Gravity
Noir
CD
[ Apathia Records ]

( 6 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Ouverture
02. Noir
03. Le premier éclat
04. Noctifer - De l'homme au loup
05. Noctifer - Le porteur de nuit
06. Noctifer - Démonarque I
07. Noctifer - Démonarque II
08. Noctifer - Ogres
09. Dune
10. Hypérion
11. Indigence I
12. Indigence II
13. La derniére empreinte

Itsetarkoituksellista kikkailua vai teknisyyttä tarkoituksella? Ranskalainen Gravity ei anna tähän itsestäänselvää vastausta, mutta tykittelee vastauksia odotellessa korvat tukkoon rikkonaisia riffejä ja raskasta runttausta.

Metalcoreksikin kutsuttu Gravity tarjoaa kolmannella levyllään sellaista djent/core/matikkametalli/you-name-it-sekoitusta, että yksinkertaisemmalla kuulijalla jää vähemmästäkin puurolusikka silkasta ihmetyksestä kätöseen. Varmuudella sanon vain sen, etten edes yritä väittää, että tietäisin missä laatikossa Noir istuu. Mutta toiston uhallakin sanon sen jälleen: tällä kaikella ei ole tietenkään mitään merkitystä, sillä lopulta kaikessa on kyse vain siitä onko levy lopulta hyvä.

Noir on siinä ja siinä, että se lähes ärsyttää kuulijaa. Toisaalta taas soittopornohenkiseen kikkailuun viehtyneelle levy antaa paikoin oikeanlaisia rapsutuksia oikeaan kohtaan. En esimerkiksi ole lainkaan vakuuttunut levyn naislauluosuksien tarpeesta. Toisaalta taas teknisluonteinen soitto on mukavaa tykittelyä kaikenlaisen kaaosefektin nimissä, kun taustalla kuullaan syntikkapiippauksia ja heleämpää laulutulkintaa.

Useampi kuuntelukerta paljastaa levyn ongelmakohdat, joskin samalla myös vahvistaa tunnetta levyn vahvuuksista. Noir on kyllä hyväsoundista tuotantoa, eikä levyn soitannollista taituruutta käy kieltäminen. Siksipä juuri hieman oudoksuttaakin, että tuotanto on jäänyt puolitiehen. Levyn sävellykset nimittäin ovat jääneet monilta osin raakileiksi tai ainakin keskeneräisen tuntuisiksi. Moni biiseistä olisi kaivannut tiukempaa tiivistystä ja toisaalta kappaleiden heikkouksien karsimista. Osa ratkaisusta suorastaan typerryttää.

Kaikkea pölhöyttä kuitenkin tasapainotetaan napakalla soittotaitorunkkauksella, jonka ihailulle minultakin löytyy ymmärrystä. Noir jättääkin jälkeensä harmituksen siitä kuinka pienin muutoksin levystä olisi saanut selvästi toimivamman turhat rimpsut ja rönsyt poistamalla. Laulu- ja soittopuolta levyllä ei käy haukkuminen – ellei sitten jo lähtökohtaisesti vihaa kaikenlaista teknisluonteista kikkilua.

Gravity jää vioistaan huolimatta kytemään kiinnostavana tapauksena takaraivoon. Kuka tietää jos yhtye tulevaisuudessa löytäisi tiukemmat sävelet teknisluonteisen venkoilunsa tueksi.



07.10.2017, Serpent
https://www.facebook.com/Gravitymetal https://myspace.com/gravitymetal Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 646
Palaa »