Kansitaide Witherfall
Nocturnes and Requiems
CD
[ Century Media ]

( 7+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Portrait
02. What We Are Dying For
03. Act II
04. Sacrifice
05. The Great Awakening
06. End of Time
07. Finale
08. Nobody Sleeps Here

Kesto: 47 min

Hyvästä progemetallista ei ole pulaa, mutta samalla tavalla puutosta ei myöskään ole huonosta progemetallista, keskinkertaisesta puhumattakaan. Kaikkein toivottomin progehevi on aivan sietämätöntä kuraa, kun taas onnistunein kieroilu parasta musiikkia koskaan (King Diamondin jälkeen, tietenkin). Monille Crimson Gloryn kaksi ensimmäistä levyä (Crimson Glory, 1986 & Transcendence, 1988) ovat progemetallin kirkkainta kärkeä ja vaikka en näkemystä täysin allekirjoitakaan, arvostan mainittuja tuotoksia suuresti. Siispä, kun uusi tulokas mainitsee seurailevansa Crimson Gloryn lisäksi myös mestarillisen Nevermoren askelmerkkejä, odotukset ja vaatimukset ovat korkealla.

Witherfallin esikoislevy Nocturnes and Requiems on ihan hyvä, mutta ei juuri enempää. Missään nimessä se ei ole Crimson Gloryn, saati Nevermoren, manttelinperijä, vaikka levy keskivertoa parempi onkin. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta toisaalta suurempia ilonaiheitakaan ei tahdo löytyä. Miksaus, sävellystyöskentely, sovitukset, levyn rakenne… kaikki laadukkaita, mutta ei millään muotoa erikoisia. Juuri tällaisten levyjen arvostelemisesta kriitikot näkevät painajaisia.

Kiintoisimpia asioita Nocturnes and Requiemsilla ovat levyn rakenne sekä solisi Joseph Michaelin työskentely. Kappaleet ovat lähtökohtaisesti pitkiä, kuten progeen kuuluu, mutta korostaen levyä kokonaisuutena, viiden yli kuusiminuuttisen rallin (joista kolme pyörii siellä yhdeksän minuutin seuduilla) väliin on levitelty lyhyempiä, välisoitonomaisia kappaleita. Näistä välisoitoista pisin (The Great Awakening) on melkein neljä minuuttia, mutta kun verrataan sitä edeltävään ja seuraavaan 9+ minuuttia pitkiin eepoksiin, se tuntuu riisikakulta kahden sisäfilepihvin välissä.

Michael on ollut hetken aikaa alituisesti miehistöään vaihtavan White Wizzardin solistina, mutta hänen raspinsa ja tulkintansa sopii paremmin progeiluun ja nostalgiajanoiseen perinnemetalliin. Ei hän mikään maailmanluokan tulkitsija ole, mutta enemmän kuin riittävä; jos mikrofonin varressa olisi heikompi yrittäjä, Nocturnes and Requiems saisi alhaisemman arvosanan.

Jään odottamaan mitä Witherfall saa aikaan seuraavilla levyillään, sillä Nocturnes and Requiems antaa lupausta tulevasta. Se ei missään nimessä kisaa vuoden levy -tittelistä, mutta kuulija voi käyttää aikaansa ja rahaansa paljon paskempaankin.

 



06.10.2017, Aleksi Peura
https://www.facebook.com/witherfall/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 392
Palaa »