Kansitaide Waters, Roger
Is This The Life We Really Want?
CD
[ Columbia Records ]

( 9+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. When We Were Young
02. Déjà Vu
03. The Last Refugee
04. Picture That
05. Broken Bones
06. Is This The Life We Really Want?
07. Bird In A Gale
08. The Most Beautiful Girl
09. Smell The Roses
10. Wait For Her
11. Oceans Apart
12. Part Of Me Died

Vaikeat ajat vaativat äärimmäisiä tekoja. Roger Waters vastaa huutoon julkaisemalla kenties parhaan levynsä miesmuistiin. No, edellisestä julkaisusta – Amused to Death – on jo aikaa 25 vuotta, mutta tuorein Is This The Life We Really Want? on vähintään yhtä hyvä.

Is This The Life We Really Want? jatkaa siitä, mihin Roger Waters jäi 1970-luvulla. Animals, The Wall  ja Final Cut. Siinä yhteiset nimittäjät soundin ja sanoman suhteen. Fasistit, kapitalistit, ahneet paskiaiset ja tyhjää puhuvat johtajat ovat tekstien ydintä. Siihen päälle nihilistisiä havaintoja vanhenevan miehen mielenmaisemasta ja kokonaisuus alkaa olla kasassa.

Hevimiesten esittäminä tällaiset teemat kuulostavat vaivaannuttavilta ja väkinäisiltä; Watersin äkäiseen habitukseen ne sopivat luontevasti. “Picture a shithouse with no fucking drains, picture a leader with no fucking brains.” Nimikappaleen alkuun on kuin varmuuden vuoksi sämplätty Donald Trumpin purkaus uutistoimittajille, jos jollekin jäi epäselväksi, kuka on se suurin mätämuna.

Roger Waters halusi pelata varman päälle ja valitsi tuottajaksi Nigel Godrichin, joka teki Radioheadista 1990-luvun Pink Floydin. Levyn soundia voisi kuvailla visuaaliseksi. Läsnä ovat tuttu kuvasto ja tehosteet: tikittävät kellot, sydämen sykettä imitoivat koskettimet, haukkuvat koirat, radiojuontajat ja omituisia puhuvat vanhat miehet. Waters alkaa olla sinut menneisyytensä kanssa, mikä kuuluu häivähdyksenä sanoituksissa: "- - Wish you were here in Guantanamo Bay."

Kokonaisuus tuotettu on elokuvamaiseksi, mutta silti biisit erottuvat toisistaan. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, on äänimaailman ruotuun palauttava viiltävä kitarasoolo. Multi-instrumentalisti Jonathan Wilson on kovan luokan ammattilainen, mutta maailmassa ei ole kuin yksi David Gilmour. Kaikkea ei voi saada, ja Waters tuskin haluaa, vieläkään, kuulla entisestä bändikaveristaan.

Roger Waters on ilmeisen vaikea luonne. Neljä avioeroa, sodissa kuolleet isä ja isoisä, väärin ymmärretty nerous, lakitupaan päätynyt riita Pink Floydin oikeuksista ja kaiken päälle yhteiskunnan suunnaton epäoikeudenmukaisuus. On siinä yhdellä miehellä taakkaa kannettavaksi. Kuulijoiden onneksi Waters purkaa vyyhteä maltilla. Vuosien myötä karhean rosoiseksi madaltunut ääni latelee asioita lakonisen myrkyllisesti, hivelevän äänitaustan ja melodioiden pehmentäessä viestiä. Toivottavasti tämä ei jää hienon uran viimeiseksi levyksi.



09.09.2017, Munamankeli
https://rogerwaters.com/ https://www.facebook.com/rogerwaters/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1867
Palaa »