Kansitaide Dawn of Disease
Ascension Gate
CD
[ Napalm Records ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Passage
02. Perimortal
03. Leprous Thoughts
04. Beneath the Waters
05. Ascension Gate
06. Akephalos
07. Fleshless Journey
08. The Growing Emptiness
09. Lucid
10. Mundus Inversus

Kesto: 50 min

2000-luvun alkupuolella melodista death metalia veivaavat bändit alkoivat yhä selkeämmin flirttailla poppimelodioiden, puhtaiden laulujen ja radiohittien kanssa. Ei tarvitse kuin vilkaista ”Göteborg-metallin” suurnimen, In Flamesin, suuntaan ja ero Colonyn (1998) ja Soundtrack to Your Escapen (2003) välillä ei voisi olla selkeämpi. Muutoksesta syntyi ensin metalcore, joka on sittemmin alkanut elää omaa elämäänsä etenkin Atlantin läntisellä laidalla, ja vaikka perinteisempi melokuolo ei olekaan kadonnut missään välissä, tällä vuosikymmenellä melodista döödistä on sovitettu jopa Amaranthen genremääreeksi. 1990-luvun melodeath oli kuitenkin toisenlaista: ei öristen vedettyjä poppibiisejä, vaan death metalia, jota ryyditettiin tunnelmoivilla ja lisäsävyä tuovilla melodioilla.

Puolalainen Dawn of Disease on vanhakantaisemman death metalin edustaja, jota voi verrata lähes suoraan Hypocrisyyn, joskin ilman Peter Tägtgrenin timanttista tuotantoa ja melodiavainua ja sävellyskynän terävyyttä. Oikeastaan tähän rinnastukseen voi tiivistää koko Ascension Gaten: kuin Hypocrisya, mutta ei poikkeuksellisen hyvin. Ascension Gatessa ei ole mitään vikaa, sinänsä, koska riffit rouhivat ihan riittävän hyvin, melodiat antavat ilmaisulle lisäväriä, solisti Tomasz Wisniewski örisee sopivan möreästi, mutta, samalla, levy ei ole mitään uutta tämän taivaan alla. Jos Hypocrisyn paremmat levyt ovat jo tuttuja, ei Ascension Gatella ole tarjottavana muuta kuin lisää sitä samaa, mutta ei niin hyvin.

Levyn uniikein piirre on päätösraita Mundus Inversus, joka kestää peräti yhdeksän minuuttia. Moista eeposta harvemmin kakkosdivarin bändit edes yrittävät, saati onnistuen, mutta, hitusen yllättäen, kyseessä on levyn paras biisi. Ralli kulkee pitkän ja monipuolisen draamankaaren, mutta ei tunnu ylipitkältä eikä homma sorru kertaakaan käsiin. Hattu nousee päästä kunnianhimoisesta onnistumisesta.

Ascension Gaten kuuntelee mieluummin kuin turpaan ottaa, mutta lopulta se jätä juuri mitään jälkeensä, kun sivuutetaan komea päätöraita. Yhtye on julkaissut edellisen levynsä vain vuotta aiemmin (Worship the Grave, 2016) ja se kuuluu väärällä tavalla. Sopii toivoa, että seuraavaa tuotosta hiotaan pidempään, koska juosten kusten ei saa aikaan kuin märät lahkeet.



08.09.2017, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Legends Of Brutality
Legends Of Brutality
[ CD ]
http://www.dawnofdisease.com/ https://fi-fi.facebook.com/DawnOfDisease/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 541
Palaa »