Kansitaide Tales of Gaia
Hypernova
CD
[ Fighter Records ]

( 5+ )
01. Prelude to Salvation
02. Keep the Dream Alive
03. Soldiers of Light
04. Hyperspace
05. City of Dreams
06. My Right to Live
07. Knights of Heidelberg
08. Wings of Fire
09. A Thousand Miles Away
10. Flamma Ardert
11. Black Symphony (bonus)
12. Black Standards (bonus)

Kesto: 57 min.

Mikä siinä, ihan oikeasti, on, että Välimeren pohjoisrannalla sijaitsevissa maissa pitää tehdä sitä tusinapoweria niin maan perkeleellisesti? Joka päivä, tai ainakin joka viikko, vastaan tulee ihan ilman mitään sen erikoisempia Metal Archives -kaivauksia joku samalta kuulostava bändi, joka saattaa joskus olla hyväkin. Bändit harvoin ovat kovin erikoisia – sitä kukaan tuskin odottaakaan enää tässä vaiheessa – mutta tokihan maailmaan kelvollista melometallia mahtuu ja eihän yrittämisessä mitään vikaa ole.

Tales of Gaia, kotimaana Espanja, kuuluu välimeripowerin parempiin tekijöihin. Tai, siis, kuuluisi, jos solisti ei olisi yksi rasittavimpia yliyrittäjiä ja alitaitajia pitkään toviin. Miekkonen, Néstor Catalá nimeltään, käyttää likimain jokaisessa pidemmässä nuotissa puolivillaista ja aivan julmetun ärsyttävää vibraatiota; ilman mainittua vibraa ääni olisi pelkästään epävireessä ja rasittavaa monkumista, mutta vibralla möykkä saavuttaa uusia sietämättömyyden ulottuvuuksia. Erityisesti City of Dreams on jotain sellaista kuultavaa, että harvalle vihamiehelle soisin yhtä kammottavaa kohtaloa.

Tämä on sääli, koska, kuten mainittua, Hypernova voisi olla ihan kelpo levy. Biiseissä on enemmän ideaa kuin monissa, niin kovin monissa muissa välimeripowerin bändien tekeleissä, ja muutama ralli voisi sopia sävellyksinä oikein mainiosti isommankin yhtyeen diskografiaan. Eihän touhu missään vaiheessa mielikuvituksekasta, saati erinomaista, ole, mutta ihan riittävää tuplabasarien ryydittämää happy-happy-joy-joy-yhteislauluheviä. Jos musiikin kuvaus jättää kysymyksiä mieleesi, rakas Lukija, vilkaise levyn kansikuvaa – sitä, jossa velho ratsastaa merihirviöllä ja ampuu vihreitä taikasalamoita avaruusalusten kaahatessa taustalla – sekä biisien nimiä, ja pienellä deduktiolla olet muodostanut erittäin tarkan kuvan musiikillisesta ilmeestä. Tavallaan kansikuva on nerokas juurikin välittäessään yhtyeen soundin, mutta samalla se on aivan hirveä typeryydessään ja lapsellisuudessaan.

Hypernova on esikoislevy ja se valaa minuun uskoa Tales of Gaian tulevaisuuden puolesta. Solisti pitäisi vaihtaa ja vähän sitten äkkiä, eikä omaleimaisempi soundi olisi myöskään pahitteeksi – mutta peruspalikat, ne kuuluisat kelvolliset biisit, ovat jo kohdillaan. Esimerkiksi My Right to Liven hammond-soolo-leikittely näyttää sen, että jos yhtye tohtisi astua ahtaan genrerajoituksensa ulkopuolelle, lopputulos olisi oikeasti kuulemisen arvoista. Niin, ja jos se nyt jäi vielä jollekin epäselväksi, solisti pitäisi vaihtaa tai passittaa laulutunneille muutamaksi vuodeksi.



05.09.2017, Aleksi Peura
https://www.facebook.com/TalesofGaia/ http://www.talesofgaia.bandcamp.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 684
Palaa »