|
01. Disgraceful World
02. Rawdog Rawnatas
03. This Ain't
04 Behold the Dragons of the Revolution
05. Taste of God
06. Fast Eddie Clarke
07. Face the Demon
08. Armed and Organized
09. The Noble Art of Stealing a Nation
10. Jesus City Posh Punks
Kesto: 33:47 |
On tiettyjä bändejä, joista jo bändin nimi kertoo kaiken oleellisen. Näihin lukeutuu ruotsalainen Satanarchy, joka koostuu Gehennah-, Rise and Shine- ja Furbowl -miehistöstä. Esikuvikseen bändi mainitsee sellaisia suuria nimiä kuin Motörhead, Slayer, Venom ja Discharge. Nyt kun namedropping -puoli on hoidettu, on aika pureutua itse musiikilliseen sisältöön.
Kun punkahtava meno, 80-luvun heavy ja rock pistetään sekaisin, on lopputulos jotakuinkin sellaista mitä sopii tältä ruotsalaiselta nelikolta odottaa. Kaljanhajuisesta rock-metallista löytyy niin punkmaista likaisuutta kuin raskasmetallimaista jyräävyyttäkin. Biiseistä löytyykin jo edellä mainittua Venomia
sekä Motörheadia, sekä tietysti hc- ja crustmaista ärhäkkyyttä. Kappaleet ovat kauttaaltaan varsin rokkaavia ja energisiä, joitain satunnaisia poikkeuksia lukuun mukaan laskematta.
Kitaroiden soundimaailma on rösöinen ja varsin säröinen, istuen lähes täydellisesti juntahtavan rokkaaviin kipaleisiin. Mitää hifistelyä ei ole mukana, vaan eipä Satanarchyn tuotosta nyt voisi kultakorvakeijujen kuunneltavaksi kuvitella muutenkaan. Miehekkään rupiset äijäilyvokaalit tulevat suoraan viinan- ja tupakankatkuisesta sielusta ja voisin kuvitella niiden kolahtavan jokaiselle, joka nyt ylipäätään sattuu kuuntelemaan tämänkaltaista maksankidutusta. Homma toimii kuten pitääkin, eikä pahempia yllätyksiä ole luvassa.
Disgraceful World on juuri niin peruskamaa kuin voi kuvitellakin, mutta se on hyväntuulista ja nostaa hattua pioneerityötä tehneille
pioneeri-idoleilleen. Jos Motörheadin, Venomin ja Gehennahin tapaiset nimet aiheuttavat virtsankarkailua, voi tätäkin tapausta suositella varauksetta. Muuten voin suositella kuuntelukertaa ennen ostopäätöksen tekoa.
04.03.2004, Serpent |
|
