Kansitaide Al-Namrood
Enkar
LP
[ Shaytan Productions ]

( 8- )
A1. Nabht
A2. Halak
A3. Xenophobia
A4. Estibdad
A5. Efsad
B1. Estinzaf
B2. Ensaf
B3. Egwaa
B4. Ezraa
B5. Entigam

kesto: 39:34

Vaikka musiikki ei tunne rajoja, ei Lähi-itä ole koskaan ollut (ja tuskin sellaiseksi tuleekaan) helppo paikka modernin maailman vaikutteille. Metallimusiikki onkin niillä paikoin sitten sellaista käärmeenmyrkkyä, että se on käytännössä täysin undergroundia. Saudi-Arabian läpinäkyvien "sivistyskulissien" takanakin toimii silti jokunen hengellään leikkijä, joista Al-Namrood on ollut se aktiivisin.

Huolimatta siitä, että Al-Namroodia pidetään yleisesti black metal -yhtyeenä, levyn kansikuva ja bändin anarkiai-A:lla sävytetty uusi logo saattavat hetken mietittyttää. Symbolin käyttö ei varmastikaan ole mikään väärinkäsitys. Bändin nimi viittaa lyhykäisesti ilmaistuna "ei-uskovaan" tai "jumalanvastaiseen kapinalliseen". Kun yhteiskunnan voiman ja vallankäytön perusta on uskonto, muuttuvat näissä maissa yhtyeiden lähtökohdat "hieman" erilaisiksi, ja symbolien ja kansikuvan merkityksen moninaisemmiksi. Enkar, joka tarkoittaa "kieltämistä", on suora hyökkäys yhteiskunnan valtarakenteita vastaan. Lyriikoita ei levyssä ole, mikä tavallaan on harmi, sillä bändillä voisi olettaa olevan aika painavaa sanottavaa.

Mutta onko ideologian rinnalla levyllä sitten toimivaa musiikkia? Kuudennella albumilla on edelleen ne bändin tunnusomaiset piirteet, joissa ärhäkkä metalli fuusioituu arabialaissäveliin. Kun laulukin mukailee aika ajoin samoja piirteitä, lopputulemana syntyy varsin omintakeista folk/black-kierrettä.

Al-Namroodista puhutaan aika ajoin samaan hengenvetoon Melecheshin kanssa , mutta vaikka tiettyjä samoja piirteitä yhtyeistä löytyykin, bändit taivaltavat kuitenkin hieman eri polkuja. Al-Namrood hyödyntää vahvemmin Lähi-Idän melodioita, mikä tuo sen musiikkiin syvyyttä ja monipuolisuutta, vaikka muutoin sisältö onkin perinteisen riffivoittoista, rytmikästä ja päällekäyvää. Laulun ajoittainen teatraalinen ilmaisu tekee kokonaisuudesta hyvinkin häijyn kuuloisen.

Aloituskappale Nabht oikeastaan summaa jo koko levyn parhaat piirteet. Jyräävä ja tamppaavaa komppia ja riffejä, arabialaissäveliä, repivää ja ajoittain skitsofreenistakin laulua. Periaatteessa kappaleet noudattavat samoja piirteitä läpi levyn. Ensafin taustalla soiva arabialaistyylinen kitara kuulostaa kuin banjolta, instrumentaali Egwaassa on arabilaistunnelmaa, jonka tummuudesta voisi Nilekin ottaa mallia. Päätöskappale Entigam nousee hieman jylhemmällä vyörytyksellä ja rytmikkäillä kompeilla myös levyn kärkibiisien joukkoon. Jos jostain vähän nurisisi, niin hieman enemmän variaatioita eri biisien välillä soisin olevan, joskin osasyyn asiasta voinee laittaa tuotannollisen puolen viaksi... mistä päästäänkin siihen, että varsinkin jyräävimmissä hetkissä on kuultavissa vähän suttuisuutta ja epätasapainoa. Muutoin levy on raakuudessaan ja olosuhteetkin huomioiden tarpeeksi toimiva, ja soi aiempia levyjä kirkkaamminkin.

On pakko arvostaa Al-Namroodin kaltaisia yhtyeitä, jotka ovat periaatteessa rikollisia omalla maaperällään. Kuitenkin niin bändi kuin levykin on monella tapaa omaperäinen ilmestys, ja omaperäisyyden pääkallopaikka on juurikin sen syntysija. Enkar tasapainoilee onnistuneesti metallin ja folk-sävelten välimaastossa, mutta bändin sointia hallitsevat sen arabialaiset juuret. Niiltä juurilta ei silti kumarreta Mekkaan vaan tyystin toiselle maailmalle, ja sen mission tuloksena Enkar on vahva, uskottava ja kompromissiton vihanpurkaus.



07.08.2017, Janne Rintala
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Ana Al Tughian
Ana Al Tughian
[ 7" ]
Kitab Al Awthan
Kitab Al Awthan
[ CD ]
https://shaytanproductions.bandcamp.com/album/enkar Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 838
Palaa »