Kansitaide Boris
Dear
CD
[ Sargent House / Daymare Recordings ]

( 8- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. D.O.W.N -Domination Of Waiting Noise-
02. DEADSONG (詩)
03. Absolutego (絶対自我)
04. Beyond (かのひと)
05. Kagero (蜉蝣)
06. Biotope (ビオトープ)
07. The Power
08. Memento Mori
09. Dystopia -Vanishing Point / (何処へ)
10. Dear

kesto: 1:09:16

Bonus-CD (Japan only):
01. More
02. Evil Perspective (イビルパースペクティヴ)
03. D.O.W.N -Domination Of Waiting Noise- (full version)

kesto: 23:58



Tokiossa 1992 perustettu Boris on aika hysteerinen tapaus. 1996 julkaistun debyyttialbumin Absolutegon aloittamalla urallaan bändi on laskentatavasta riippuen julkaissut n. 30 albumia. Kun niihin lisätään EP:t, sinkut, livet, splitit (muun muassa Merzbow'n, Sunn O))):n ja Michio Kuriharan kanssa), lähennellään sadan julkaisun rajapyykkiä. Yhtyeen musiikkityylikään ei tyydy yhteen muotoon, vaan alkuaikojen raskas drone-valli on levinnyt milloin stonerin, noisen, elektron, himmailun, shoegazen, sludgen, hardcoren ja milloin mihinkin suuntiin. Hajontaa on riittänyt, mutta monialaisuudestaan huolimatta itse levyt ovat pysyneet melko ehjinä kokonaisuuksina. Bändiä ei siis voi lähteä lokeroimaan mihinkään visual kei -sirkuksiin.

Viimeisin albumi Dear – joka on samalla bändin 25-vuotisjuhlajulkaisu – ei toki ole puitteiltaan muuta kuin yksi Boris-levy muiden joukossa. Sen sijaan sisällöllisesti se on yhdenlaista paluuta alkuajan drone-kuvioihin.

Dearin tunnelma rakentuu alun ja lopun raskaamman jyrinän varaan, vaikka keskivaiheilla mennään hieman rauhallisimmissakin merkeissä. D.O.W.N.:in kuusiminuuttinen kitaran ja noisen välimuoto on intromainen, ja siitä DEADSONG vie enempi Sunn O))):n kaltaisiin syvyyksiin. Absolutego on jo vähän normaalimpaa sludgen ja stonerin rouhimista. Beyond on kaksijakoinen kappale: Watan herkällä laululla sävytetty lo-fi-henkinen sointi murskautuu sopivin väliajoin doomailuihin. Kagerosta Memento Moriin soiva nelikko voisi olla vahvistimien palvonnassaan toistensa rinnakkaiskappaleita, vaikka kussakin oma persoonallinen ote onkin. Lähes 12-minuuttinen Dystopia kääntyy paitsi levyn, myös yhdeksi bändin parhaista hetkistä. Hieman MONO:n tyyliin etenevä kappale tarjoaa puolivälin jälkeen hyvinkin harmonista, mutta samalla repivää sooloilua. Dear päättää levyn samaan riffirouhimiseen ja noiseen jolla levy alkoikin.

Levyn Japani-versio sisältää lisäksi kolmen biisin bonuslevyn. Postrockmainen More svengaa eteenpäin kuulain kitaroin ja tuo hieman mieleen myös Pink Floydin, kun taas Evil Perspective kallistuu enempi Boriksen oman Pink-albumin Farewelliin äänekkäisiin tunnelmointeihin. D.O.W.N. on toinen versio levyn aloituskappaleesta, mutta 3,5 minuuttia pidempi ja loppuosaltaan lähinnä vain noisea.

Boris ei ole koskaan rajannut itseään tyylillisesti, mutta samalla se on säilyttänyt itsehillintänsä eikä lähde täysin vapaaseen sekameteli-irrotteluun. Myös Dearin peruslinja pysyy hyvin aisoissa, vaikka kappaleiden muoto hienovaraisesti muuttuukin. Levy ei myöskään ole yhtä täysin kappaleorientoitunut kuin monet aiemmat, vaan lopulta aika minimalistinen albumi, joka nojaa enemmänkin kokonaistunnelmaan. Lähempänä se on siis Absolutegoa ja Boris At Last - Feedbackeria, kuin Pinkia tai Smilea.

Sen huomioiden, että Boriksen soittajatrio on ollut yhdessä yhtyeen perustamisesta lähtien, siitä ei tarvitse yllättyä, että bändin ote on varma. Ei Dear uran parhaaksi levyksi muodostu, mutta on kuitenkin tutuista piirteistään huolimatta taas kerran hieman erilainen levy; levy, joka kaikkine pienine yksityiskohtineen muodostaa minimalistisuudessaankin hyvinkin vivahteikkaan albumin.



07.08.2017, Janne Rintala
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Amplifier Worship
Amplifier Worship
[ CD ]
http://borisheavyrocks.com http://www.facebook.com/borisheavyrocks Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 870
Palaa »