Kansitaide Seven Spires
Solveig
CD
[ SAOL ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. The Siren
02. Encounter
03. The Siren (reprise)
04. The Cabaret of Dreams
05. Choices
06. Closure
07. 100 Days
08. Stay
09. The Paradox
10. Serenity
11. Depths
12. Distant Lights
13. Burn
14. Ashes
15. Reflections

Kesto: 64 min.

Alkaa olla jo melko kulunut klisee, että kun jostain kaivetaan esiin nätti, klassisesti koulutettu nuori/nuorehko naislaulaja, hänelle väsätään hätäpäissä levyllinen geneeristä sinfoniametallia laulettavaksi. Vóila, uusi bändi on olemassa ja voidaan hehkuttaa mainospuheissa karismaattista vokalistia, oli solistin oikea taso mitä ikinä. Seven Spires on erilainen tapaus kahdesta syystä: toisaalta sillä on oikeasti todella laadukas (nais)solisti, toisaalta biisejä on hiottu vuosikaupalla. Biisit eivät edelleenkään ole kovin erikoisia, mutta askel kerrallaan…

Keväällä haukuin pystyyn Light & Shaden esikoislevyn The Essence of Everythingin, mutta tuolla levyllä oli yksi hyvä puoli, solisti Adrianne Cowen, joka kipeästi kaipasi parempaa materiaalia laulettavaksi. Samainen Cowen laulaa Seven Spiresissä ja Solveig on huomattavasti The Essence of Everythingiä pätevämpi levykokonaisuus – ei sekään erinomainen ole, mutta selvällä marginaalilla keskinkertaisen puolella. Iso rooli levyn siedettävyydessä on juurikin Cowenin tulkinta, jossa riittää syvyyttä, monipuolisuutta sekä voimaa: häneltä lähtevät komeasti niin tyylipuhdas kuorotyttölaulu, melkein huutoa muistuttava raspi sekä örinä. Toisinaan hän lipsuu yliyrittämiseen, mutta ongelma ei ole peräisin niinkään laulusta kuin kappaleista.

Solveig kärsii samasta ongelmasta kuin Floor Jansenin sooloprojektinomainen, sittemmin kuopattu ReVamp: biisit on rakennettu enemmän solistin revittelyn alustaksi kuin itsenäisiksi sävellyksiksi. Levyä kyllä kuuntelee mielellään eikä yksikään biisi ole suoranaisesti huono, mutta jos solisti vaihdettaisiin toiseen, vähemmän pätevään tulkitsijaan, kappaleet murenisivat kuin hiekkalinnat nousuvedessä.

Jatkuvasti tulee kuultua paljon paskempaakin sinfoniaheviä kuin mitä Seven Spiresillä on tarjottavana. Yhtyeen tulevaisuus riippuu paljolti sen varassa, pystyykö Cowen haalimaan ympärilleen pätevämpiä soittajia, säveltäjiä ja muita henkilöitä, jotka pitävät hänet aisoissa. Nyt homman nimi on liikaa Adrianne Cowen Show eikä tämä ole yksistään huono asia, mutta kylmä fakta on, että paremmilla biiseillä saa aikaan paremman levyn. Hyvää tulevaisuutta ei lupaa sekään, että puolet levyn biiseistä (seitsemän ensimmäistä, kaiken hyvän lisäksi), ovat ilmestyneet kolme vuotta aiemmin EP-muodossa (The Cabaret of Dreams, 2014) – pitää toivoa, että bändillä on muutakin materiaalia takataskussa odottamassa, koska Cowenilla, ainakin, olisi paukkuja huomattavasti parempaan.



04.08.2017, Aleksi Peura
https://www.sevenspiresband.com/ https://www.facebook.com/sevenspiresband/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 732
Palaa »