Kansitaide Anthriel
Transcendence
CD
[ Lion Music ]

( 7+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. The Calling
02. Under Burning Skies
03. The Oath of Darkness
04. Siren’s Song
05. Painted Shadows
06. Rhapsody of Fire
07. My Dark Morning Star
08. Fallen Souls

Kesto: 65 min.

Progemetalli on vaikea laji: liian usein vastaan tulee bändejä, joille proge tarkoittaa soitinrunkkausta ja käsityskyvyn ylittävää koukerointia, tai niitä, joille proge on synonyymi ylipitkille biiseille. Suomalaisen Anthrielin kakkoslevy Transcendence ei, armollisesti, kuulu kumpaankaan mainittuun päätyyppiin, vaan musiikista ottaa tolkkua tavallinen kuolevainenkin sekä pitkät biisit ovat oikeutettuja.

Silti turhasta ytimekkyydestä bändiä ei voi haukkua: kahdeksan biisiä ja yli tunti kokonaiskestoa ovat melkoisesti materiaalia yhdeltä istumalta kuunneltavaksi. Etenkin 19 minuuttia kellottava päätösraita Fallen Souls on komeaa kuultavaa, mutta en silti välty ajatukselta, että josko tästä biisistä tai koko levystä olisi voinut karsia hitusen pois. Tämän sanominen on joillekin progesnobeille melkoista kryptoniittia, mutta mielestäni Transcendence olisi parempi levy, jos se olisi kestoltaan 50-55 minuuttia; ehkä en vain ”ymmärrä” levyä, kuten joku progesnobi eittämättä haluaisi minulle ilmoittaa.

Ylimittaisuudesta nillittäminen on helppoa ja tavallista, joten nillitetään jostain muusta muutaman virkkeen verran. Transcendencen kappaleet ovat hyviä, muodollisesti päteviä, mutta kun levy on loppunut, yksikään kertosäe tai musiikillinen oivallus ei palaa mieleen. Kuunnellessa biisit tuntuvat hyviltä, ajoittain erinomaisilta, mutta jos ne eivät jätä merkkejään pitkäkestomuistiin, jotakin on pielessä.

Oikeasti Transcendence on parempi levy kuin turhan nihkeä arvosteluni antaa ymmärtää: se on kaikin puolin ammattitaitoisesti ja pätevästi toteutettu, sävelletty ja hiottu paketti keskivertoa parempaa progemetallia hieman nykymuotoisen Symphony X:n hengessä. Mukaan mahtuu myös piristäviä power metal -hetkiä ja mausteita jopa siinä määrin, että kutsuisin bändin tyylisuuntaa progepoweriksi tai poweriprogeksi – onpa yhden biisin nimikin Rhapsody of Fire. Oli genremääritelmä mikä tahansa, Anthrielin kakkoslevy ansaitsee ylimittaisuudestaan ja mieleenpainumattomuudestaan (onko tuo edes sana?) huolimatta mahdollisuuden.



31.07.2017, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
The Pathway
The Pathway
[ CD ]
https://fi-fi.facebook.com/Anthriel/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 942
Palaa »