Kansitaide Constantine
Esthesia
Digital
[ omakustanne ]

( 8 )
01. Kill the Tape
02. Skygrave
03. In Fading Light
04. Deep Inside
05. Human Veil
06. Mirror Madness
07. Narratives
08. Dragon
09. Collective Harmony
10. Release Rebirth

Kesto: 55 min.

Keski-Suomesta ponnistavan Constantinen kolmoslevy Esthesia saattaa olla paras progemetallilevy, jonka kuulet tänä vuonna tai tällä vuosikymmenellä. Painotus edellisessä virkkeessä on sanalla saattaa, sillä levyä ei voi suositella kaikille tai edes kaikille progemetallidiggareille, mutta siitä huolimatta tai juuri siitä johtuen kaikkien, etenkin progemetallidiggarien, tulisi antaa Esthesialle reilu mahdollisuus. Kuulostaako kummalliselta ja suorastaan ristiriitaiselta? Siihen on syy: en muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä jakomielitautinen minkään levyn suhteen kuin olen ollut Esthesian suhteen. Periaatteessa ymmärrän täysin, että käsilläni on erittäin hyvin ja loppuun saakka tehty levy, mutta silti en pidä siitä niin paljoa kuin minun ”pitäisi” tykätä.

Ensimmäiset kuuntelukerrat eivät olleet rohkaisevia: vähintäänkin koukeroiset riffit, nobelistin matikkapäätä vaativat tahtilajit ja, edellisistä johtuen, lähes kokonaisvaltainen perinteisen rock- ja metalligrooven puuttuminen tuntuivat vieraannuttavilta, vaikka muusikoiden kyvykkyyttä tulikin ällisteltyä. Levy tuntui täysin läpäisemättömän kryptiseltä – kuin musiikilliseen muotoon puetulta Finnegans Wakelta. Vasta joskus viidennen kuuntelukerran paikkeilla käsitin, kuinka levyä on (kenties) mahdollista lähestyä: vaikka riffit, kompit, tahtilajit, bassokuviot ja melkein kaikki muu on kierompaa kuin poliitikon moraali, laulumelodiat ovat varsin suoraviivaisia ja ne toimivat kaiken muun häröilyn kannattavana selkärankana. Lähestymistapa on, ainakin verrattuna perinteisempään heviin, käänteinen, sillä tavallisemmilla levyillä solisti revittelee ja komppiryhmä pysyy lestissä. Koska nykyään Arionissakin äänijänteitään käyttelevä Lassi Vääränen on huikea solisti, joka revittelee tarvittaessa, hänen työskentelyään kuuntelee samanlaisella ällistyksellä kuin muidenkin soittajien suohonsoittoyrityksiä, mutta en ole täysin vakuuttunut ovatko laulumelodiat riittävän vahva tukiranka kaikelle rönsyilylle ja epäkonventionaalisuudelle.

Levyssä on luultavasti paljon sellaista, mitä en ymmärrä tai käsitä, mutta voisin kuunnella sen vielä sata kertaa lisää enkä sittenkään välttämättä kokisi valaistumista. Olen kuunnellut Esthesian parisenkymmentä kertaa ja yrittänyt kaikkia mahdollisia ja puolimahdottomia lähestymistapoja tahtilajien seuraamisesta Tukholma-syndroomaan, mutta (yli?)yrittämisestäni huolimatta en kertaakaan nauttinut levyn kuuntelemisesta siinä määrin kuin minun olisi, järjen ääntä kuunnellen, pitänyt. Koska jokainen sekunti on niin informaatiokyllästettyä musiikkia, Esthesian kuunteleminen tuntui aina liiaksi työltä.

Tämä ei, tietenkään, tarkoita sitä, että kukaan ei voisi nauttia levystä minua enemmän – päin vastoin, pelkästään minultahan se on pois. Kuten alussa sanoin: Esthesia saattaa olla vuoden tai vuosikymmenen paras tai parhaita progelevyjä jollekin, joka en ole minä. Arvosanani heijastelee tätä potentiaalia, mutta myös omaa kuuntelukokemustani.



17.07.2017, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Resign Due
Resign Due
[ CD ]
Divine Design
Divine Design
[ CD ]
http://www.constantine.fi https://fi-fi.facebook.com/constantinefi/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Soita Spotifyssa Lukukertoja : 1463
Palaa »