Kansitaide Mystons
Destination Death
CD
[ V.R. Label Finland ]

( 7 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. The End of Days
02. While My Heart Hammers Doom, Doom, Doom
03. Can´t Tame the Demon in Me
04. Death Becomes Your Bride
05. Hand of Doom
06. Hollow Man
07. Ocean of Pain
08. What Will You Do When It’s Time to Die
09. Time
10. King of Pain
11. Don’t Be Afraid

Mystons on pitkän linjan turkulainen kahden miehen bändi, joka on saatekirjeen mukaan ehtinyt keikkailemaan aivan tuhottoman paljon viimeisen vuosikymmenen aikana, ja vieläpä julkaisemaan kolme eri tyyppistä levyäkin samalla aikajänteellä. Huomioiden sen, että Etelä-Suomen sekalaisia keikkapaikkoja on tullut nuohottua aikojen saatossa ihan kunnolla, ja sen että kyse on raskaasta rockista, tuntuu hiukan hölmöltä että en ole koko yhtyeestä aikasemmin kuullutkaan.

Vielä erikoisempaa on se, että kaksikon Destination Death -levy on ehtinyt pyöriä soittimessa silloin tällöin kohta puoli vuotta, eikä siitä ole kuitenkaan muodostunut kovin yhtenäistä mielipidettä edes oman pään sisällä. Se on sen verran erikoinen julkaisu, ja sen verran kummallinen kokonaisuutena, että toisinaan siitä saa näppylöitä jo alkutahdeilla, toisinaan se taas koukuttaa hetkeksi kunnollakin. Suomeksi sanottuna se siis on kelpo julkaisu jolla on painolastina isojakin ongelmia.

Mystonsin musiikki on raskasta rockia, johon on sekoitettu sopivasti metallista ja punkahtavaa maustetta, ja joka on tuotettu tarkoituksellisen suttuisella fuzzilla kuorrutettuna. Autotallimaiseen stonerdoomiin sopiva upottavan karkeakarvainen kitarasoundi ja yleinen tunkkaisuus ovat varmasti tarkoituksellisia, onhan tuottajana häärinyt itse Hiili Hiilesmaa, jolta tällaista tuskin karkaa käsistä vahingossa. Soundin puolesta ensivaikutelma viittaa juuri stoneriin, mutta sellaista Destination Death ei ole kuin paikoin ja silloinkin vahingossa. Junttaava tausta ja melodisuus, yhdessä laulajan rallienglannin kanssa, kavaltavat pohjalla pyörivän lähes suomirokkimaisen perustan, jonka päälle on kasattu runsaasti raskaita ja dissonantteja elementtejä. Kokonaisuus on sitten hukutettu pörinään ja huminaan. Kombo on outo, mutta varmaankin vastaa bändin omaa visiota.

Painolastina Mystonsilla on aivan erityisesti heikko laulusuoritus, joka välillä vajoaa käheän mylvinnän tasolle. Kun kaveri oikein kunnolla panostaa asiaansa, eikä yritä liian karheaa lähestymistä, on tulos huomattavasti parempi, mutta silloin kappaleita ampuu jalkaan aika karu englannin lausuminen. Tolkuton reverb kitarasoundissa ja melko takovan jumputtava rumputyö kielivät autotalliin tai navettaan liittyvästä bändihistoriasta, josta tuntuu olevan kovin hankala päästä eroon, ja tuloksena oleva karu ja ruhjova äänimaisema pahoinpitelee hiukan turhan raskaalla kädellä myös levyn hyviä puolia.

Plussapuolella on ehdottomasti Mystonsin biisinkirjoitustaito. Kappaleet osoittautuvat varsin erilaisiksi yksilöiksi, kunhan jaksaa paneutua niihin sen verran että pääsee läpi äänimaailman pensasaitamaisesta tukkoisuudesta, ja niissä on mainioita melodioita ja riffejäkin. Osa kitaroinnista on varsin kelvollista, tyylisuunta huomioiden tosin, ja välillä valittu soundipolitiikka suorastaan harmittaa. Tempo ja intensiteetti vaihtelevat yllättävänkin suurella skaalalla, ja käsissä onkin harvinainen yhtye: Mystons on slevästi parempi kirjoittamaan biisejä kuin esittämään niitä. Nykymaailmassa bändien perisyntinä on usein se, että tekniikkaa ja taitoa on vaikka lampaiden syötäväksi, mutta ideat ovat kopioita tai niitä ei ole. Mystons kääntää asetelman ylösalaisin, ja siksi tasaisen arvostelutahdin karburaattoriin pääsi tällä kertaa livahtamaan kuukausiksi kookas käpy. Destination Death on aivan suunnattoman vaikea arvottaa, kun esityksen laatu menee viitoseen tai jopa alle, mutta osa biiseistä hipoo sävellystyöltään yhdeksikköä.

On pakko myöntää, että jotain viehättävää Mystons on onnistunut Destination Deathille vangitsemaan, mutta samalla on myös tunnustettava että sen kuuntelu kahdesti edes saman viikon aikana on melkoisen mielensä kovettamisen vaativa sietoharjoitus, sen verran taakkaa nuo huonot puolet sille kasaavat. Olkoon siis arvosana hiljaisen hyväksyvä, kunhan siihen liittyy toivomus siitä että näinkin hyvät biisit pakattaisiin ensi kerralla hiukan helpommin kuunneltavaan ja nautittavaan pakettiin. Potentiaalia kaksikolla nimittäin selvästi on.



15.07.2017, Napero
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Black Matter
Black Matter
[ CD ]
3
3
[ CD ]
Alkaem
Alkaem
[ CD ]
https://www.facebook.com/mystons Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 484
Palaa »