|
01. Nailed
02. The Fall
03. Never Die
04. Dead
05. Don't Let Me Be Misunderstood
06. Feeling Of Dread...
07. Love She Gave
08. Return
09. Song Of Solomon
Kesto: 39:09 |
Allekirjoittanut on seurannut Place Of Skullsin uraa siitä lähtien, kun ex -Death Row/Pentagram -mies Victor Griffin sen perusti ja rupesi julkaisemaan omakustanteita CD-R -muodossa noin viisi vuotta sitten. Yhtyeen soitanta on sittemmin käynyt jatkuvasti tiukemmaksi, jos sellaista tällaiseltä alan veteraanilta on edes lupa odottaa. Viimeisimpänä käänteenä oli tietenkin Spirit Caravan -mies Scott "Wino" Weinrichin pikainen kääntyminen yhtyeen riveissä, sekä Revelation/Oversoul -mies Dennis Corneliuksen liittyminen.
Asiaan. Ensimmäisenä pitää mainita yksi viime aikojen parhaimmista coverkappaleista, joka on myös osoittautunut täydelliseksi valinnaksi. Kyseessä on nimittäin The Animals -yhtyeen vuonna 1965 tekemä hittikappale, Don't Let Me Be Misunderstood. Kappale sopii uudelleen sovitettuna bändille täydellisesti, sen ollessa kaikessa melankolisuudessaankin erittäin kaunis ja jollain tavalla jopa iloinen.
Bändin oma musiikki on niin perinteistä doom metallia, kuin olla voi. Musiikista tulee mieleen Troublen parhaat hetket, siitä kuulee monia klassikkoaineksia, eikä se ole mikään ihme kun Victor itse on ollut niitä aikoinaan mukana Troublelle luomassa.
Soundeiltaan Nailed on pehmeää kuunneltavaa, kaikki soittimet ovat suhteellisen hyvässä balanssissa, joskin kitara on selvästi etualalla. Kun kyseessä on kuitenkin arvostetun kitaristin yhtye, ei tätä seikkaa tarvitse kauaa ihmetellä. Kitaraa ei ole kovinkaan paljoa efekteillä survottu, vaikka pientä säröä onkin kuultavissa. Oikeastaan soundit ovat ihan peruskamaa, mutta sopivat tässä tapauksessa levyn sisältöön saumattomasti.
Yhteenvetona voisi tuumata, että kyseessa on klassikkoainesta oleva kokonaisuus, jonka en olettaisi kuuntelulla ihan helposti kuluvan. Sisällössä piisaa tunnelmaa ja lyriikasta löytyy syvyyttä, jos sellaista hakee. Ainoastaan kappaleiden aiheiden sisältö saattaa tuottaa joillekin puritaaneimmille kuuntelijoille ongelmia.
Joka tapauksessa levyä voi helposti kutsua genren helmeksi, enkä epäröi ehdottaa levyä jo nyt klassikoksi, joskin tämä asia selvinnee vasta vuoden 2010 paikkeilla.
01.03.2004, Jukka Kolehmainen |
|
