Kansitaide Ice Cube
Death Certificate (25th Anniversary)
CD
[ Lench Mob Records/Interscope Records ]

( 10- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Only One Me
02. Good Cop Bad Cop
03. Dominate The Weak
04. The Funeral
05. The Wrong Nigga To Fuck Wit
06. My Summer Vacation
07. Steady Mobbin'
08. Robin Lench
09. Givin' Up The Nappy Dug Out
10. Look Who's Burnin'
11. A Bird In The Hand
12. Man's Best Friend
13. Alive On Arrival
14. Death
15. The Birth
16. I Wanna Kill Sam
17. Horny Lil' Devil
18. Black Korea
19. True To The Game
20. Color Blind
21. Doing Dumb Shit
22. Us
23. No Vaseline

Räppäri O’Shea Jackson alias Ice Cube nousi rap-maailman valokeilaan 80-luvun lopulla rap-ryhmä N.W.A.:n riveistä, jonka debyyttilevy Straight Outta Compton on merkkipaalu rapmusiikin historiassa. Ice Cuben ja ryhmän tiet erosivat kuitenkin vähemmän ruusuisissa merkeissä jo 1989, jonka jälkeen Ice Cube siirtyi soolouralle. Ensimmäinen soololevy, AmeriKKKas Most Wanted, on sekin ehdoton klassikko ja 90-luvun alun hiphopin olennaisia levyjä: aggressiivista, väkivaltaista ja raivokasta mutta silti nokkelaa ja terävää nuoren miehen julistusta kaikesta siitä, mikä kusi Yhdysvalloissa vuonna 1990. Kertookin jotain nuoresta Ice Cubesta että myös hänen kolmas levynsä muutaman vuoden sisään, toinen soololevy Death Certificate, on genren ehdoton klassikko.

Levyn julkaisuvuonna tapahtunut, laajaa julkisuutta saanut Rodney Kingin pahoinpitely aiheutti laajoja rotumellakoita ja jännitteet mustien ja valkoisten välillä nousivat pintaan. Samaan aikaan 80-luvun puolivälin tienoilla syntynyt gangsta rap, hiphopmusiikin kaikkein rankin ja suorasanaisin muoto, oli kovassa nosteessa. Aikana ennen älytöntä MTV -bling blingiä ja miljoonien arvoisia leffa- sekä videopelidiilejä gansteriräppi resonoi aidosti monen mustan kaupunkilaisnuoren tuntoja, ja tuon aikakauden rapklassikoissa kaikuu vieläkin ”inner cityjen” elämän realiteetit. Osittain tästä syystä rapmusiikki oli vaarallista vanhoillisen esivallan mielestä, ja myös Ice Cube sai osansa sensuurista. Tätä taustaa vasten Death Certificate julkaistiin lokakuussa 1991.

Vertaillessa Death Certificatea debyyttiin kiinnittää huomiota ennen kaikkea siihen seikkaan, että Ice Cube on syventänyt ilmaisuaan, monipuolistanut sanoituksellisia teemojaan, ja ensimmäisen levyn parhaimmillaan konetulimaisen kiivas tahti on hidastunut. Taustoissa on suoraviivaisen minimalismin sijasta huomattavia vaikutteita ja samplauksia vanhasta funkista ja soulista, mikä omalta osaltaan tekee levystä monipuolisemman ja -vivahteikkaamman. Ice Cube ei silti ole millään muotoa rauhoittunut tai nössööntynyt: päinvastoin, suorastaan! Sanoituksellisesti Death Certificate on parhaimmillaan huikean oivaltava, humoristinen, älykäs ja tarkkanäköinen, eikä se, että Ice Cube välillä pysähtyy vetämään henkeään millään muotoa lievennä tai heikennä sitä närkästystä, vihaisuutta ja tyytymättömyyttä jota levy hohkaa. Sanoitukset eivät myöskään kaihda provokatiivista ilmaisua, ja Ice Cube saikin osakseen sekä rasismi- että misogyniasyytöksiä niiden takia.

Sanoituksiinsa islaminuskoinen Ice Cube imi vaikutteita Nation Of Islam -järjestöltä, minkä voinee nähdä heijastuvan levyn temaattisesta kokonaisuudesta. Levyn alkupuoli, ”The Death Side”, kertoo karun suorasti ja raadollisesti katujen todellisuudessa ja edustaa siten monella tapaa gangsta rapin kliseisiä puolia: naimista, huumeita, jengejä ja katurikollisuutta. Vision täydentää kuitenkin levyn toinen puolisko, ”The Life Side”, joka on visio siitä mihin Yhdysvaltojen ja mustan yhteisön on pyrittävä, ja jonka myötä Death Side ei vaikuta vain kliseiseltä ”thug lifen” ylistämiseltä, vaan levy kokonaisuutena jopa ns. streetwise -tavalla filosofiselta. Tosin, eipä Life Sidekään varsinaista optimismin ja positiivisuuden riemujuhlaa ole. On selvää ettei nuori Ice Cube uskonut tasa-arvon tulevan ilman kovaa taistelua – ja viime aikojen tapahtuman Yhdysvalloissa kertonevat omaa surullista tarinaansa siitä, että Ice Cube oli oikeassa, ja ettei taistelu ole vielä ohi.

Ice Cuben ulosanti on paitsi ilmaisuvoimaista ja voimakkaan rytmikästä myös erinomaisen selkeää, eikä tuota mitään vaikeuksia saada selkoa siitä, mitä hän julistaa, vaikkei ole sanoitusvihkoa kourassa. Vaikka levyn taustat ovat monipuolisemmat kuin debyytillä, ei kyse silti ole mistään turboahdetusta orkestraalisuudesta, vaan melko vähäeleiset taustat ovat selkeästi vain rytmin ja Ice Cuben räppäyksen tukena. Itseoikeutetusti keskiössä on mies, ääni ja sanoma.

Tälle 25-vuotisjuhlajulkaisulle Ice Cube on levyttänyt kolme täysin uutta biisiä, jotka on sijoitettu heti levyn alkuun. Yllättävän hyvin alkuperäiseen materiaaliin istuva ja alkuperäisen vihaisen hengen jokseenkin onnistuneesti tavoittava uusi biisikolmikko on, minkä takia hiukan outo ja ihan vähäsen rahastustempaukselta haiskahtava ratkaisu toimii levykokonaisuudessa hyvin. Vaan kyllähän ilman näitäkin pärjäisi, eli jos joku vanhempi versio levystä löytyy hyllystä, ei tämä juhlaversio ole näiden takia pakkohankinta. Kolmen uuden biisin myötä levyn kokonaiskesto venähtää melkein 75 minuuttiin, mutta vaikka levy etenkin tässä laajennetussa muodossa on mammuttimainen kokonaisuus, ei se tunnu ylipitkältä tai venytetyltä. Au contraire, harva näin pitkä levy on yhtä tiukka ja toimiva, nimenomaan kokonaisuus!

Monella tapaa Death Certificate on niin monumentaalinen levy, että sen pisteytys tuntuu turhalta. Se on vuosien saatossa noussut siihen levyklassikkojen luokkaan, josta on sanottu kaikki olennainen (ja paljon epäolennaistakin) useaan otteeseen, samaan kategoriaan kuin vaikkapa Black Sabbathin ja Metallican klassikot: ei niistä ole pakko tykätä, mutta ne seisovat kaiken kritiikin yllä statuksensa ja sen laajan vaikutuksen ansiosta, joka niillä on ollut julkaisunsa jälkeen. Tästä huolimatta sanon sen verran kuitenkin, että rapin saralla Death Certificate on kaikkien aikojen kovimpia levyjä, ja niin olennainen levy kun puhutaan 90-luvun ja sen jälkeisestä populäärimusiikista, että katson sen melkeinpä kuuluvan musafanin yleissivistykseen. Ainoa syy miksi annan tälle ”vain” 10- on se, että omissa kirjoissani Ice-T:n O.G. on vielä piirun verran kovempi levy.



01.07.2017, Jesse Ryhänen
http://icecube.com/ https://www.facebook.com/IceCube/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1572
Palaa »