Kansitaide Sollertia
Light
CD
[ Apathia Records ]

( 5 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä!
01. Adducantur
02. Abstract Object Theory
03. Pascal's Wager
04. Enter the Light Eternal
05. Praying at the Chapel Perilous
06. The Devils Seethe
07. Mathematical Universe Hypothesis
08. Dark Night of the Soul
09. Sisyphean Cycle
10. Positive Disintegration
11. Light

Jenkkiläistä Sollertiaa ollaan vertaamassa heti alusta koviin nimiin, kuten Katatonia ja Paradise Lost. Periaatteessa minnesotalaisyhtye onkin samalla tontilla, mutta käytännössä tasoeroa on valtavasti. Yrityksestä yhtyettä ei kuitenkaan voi soimata, sillä Sollertian gootahtavan doomahtava ilmaisu on askel oikeaan suuntaan.

Vajaan tunnin kestävä esikoislevy soi tyylitajuisesti. Kappaleet huokuvat melankoliaa ja voimakasta tunnetta. Koukuttavuusasteelle tämä ei yllä, sillä levy on enemmänkin vain kevyttä kaihoa kuin suoranaista katkeruutta, syvempää alakuloa tai vertailukohtiensa synkempiä tunteita. Kliseisesti verraten Sollertia kuin kevytlimu väkevästi sokeroitujen limonadien rinnalla.

Lightin suurin ongelma on se, ettei levyn surumielisyys tunnu missään. Tai tuntuu niin vähän, ettei asialla ole merkitystä. Ihan jees on käsite, jota ei varsinaisesti voi pitää kehuna tämän musiikkityylin ilmaisusta. Etenkin Paradise Lostin tunnelman tavoittelun huomaa monesta biisistä. Täss ei sinänäsä ole mitään vikaa. Light ei kuitenkaan millään tasolla tavoita verrokkinsa tasoa, olipa kyse sitten itse biiseistä, tunnelmasta tai laulutulkinnasta.

Levyn suurin helmasynti onkin juuri siinä, että sen biisit ovat äärimmäisen keskinkertaisia, tai jopa allekin. Tuotosta kuvaakin parhaiten sana "mitäänsanomaton", sillä teoksesta on siinä määrin vaikea innostua, että levyn pituus alkaa pidemmän päälle lähes ahdistaa. Light on yksinkertaisesti sanoen tylsä levy.


US-based Sollertia has been recommended to fans of such bands as Paradise Lost and Katatonia. It’s much said considering Sollertia was founded 2017 and this is their debut album. Unfortunately for these guys, the newbie status is very much heard.

Light tries to emulate Paradise Lost’s rather unique way to channel melancholy, darkness and sadness. Unfortunately, compared to these British legends, Sollertia manages to sound like a bunch of high school kids trying to say how gloomy everything is. Yeah, boo-fucking-hoo.

Bluntly put, Light is a dull album. It isn’t exactly melancholic enough, and the songs are more boring than catchy. In me these songs don’t evoke a feeling or two, whereas Paradise Lost and (early) Katatonia does exactly the opposite. So, if you’re looking for a band to take over after those two long-timers, sorry to say but Sollertia isn’t that one. At least not with this album.



13.07.2017, Serpent
https://www.facebook.com/sollertiamusic/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 618
Palaa »