Kansitaide Adrenaline Mob
We the People
CD
[ Century Media ]

( 5½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. King of the Ring
02. We the People
03. The Killer's Inside
04. Bleeding Hands
05. Chasing Dragons
06. Til the Head Explodes
07. What You're Made of
08. Raise 'em Up
09. Ignorance & Greed
10. Blind Leading the Blind
11. Violent State of Mind
12. Lords of Thunder
13. Rebel Yell

Elinkaarensa aikana runsaista miehistönvaihdoksista (muun muassa edesmennyt A.J. Pero, Mike Portnoy) kärsinyt Adrenaline Mob julkaisi kolmannen albuminsa kesäkuun alussa. Symphony X:stä tuttu laulaja Russell Allen ja kitaristi Mike Orlando ovat toki olleet kehissä koko ajan ja vaikka kovasti puhuvat Ihan Oikeasta Bändistä ™, niin kyllä mielestäni edelleen kovasti projektilta haiskahtaa; tällä erää mukana rumpali Jordan Cannata ja bassossa David Zablidowsky. Tekijämiehiä kaikki toki, siitä ei ole epäselvyyttä.

Musiikki on sitä samaa, mitä aikaisemminkin. Geneeristä heavy metalia nu-metal twistillä, jossa jokainen biisi kuulostaa joltain muulta bändiltä (Pantera, Van Halen, Wylde, Disturbed, Bruce Dickinson, jne). Vaikka Russell Allen on eräs suosikkilaulajistani, niin jostain syystä hän ei kuulosta itseltään kuin ajoittain. Alleviivaavaa on tunne siitä, että hän yrittää imitoida suosikkilaulajiaan. Tavallaan tämä on ymmärrettävää (mutta ei hyväksyttävää), onhan yhtye julkaissut jopa koverilevyn (Covertà), ja onpa tällekin levylle tungettu täysin turha ja persoonaton versio Billy Idolin puhkikulutetusta Rebel Yellistä.

Soitto on kautta linjan hyvin hanskassa, kitarasoolot livakoita (mutta persoonattomia), basso- ja rumputyöskentely esimerkkisuorituksen omaista, mutta jälleen persoonatonta. Soundimaailma on ihan ok, mutta jälleen, arvaatteko? Persoonaton. Muutama ihan kiva -tason raita kyllä löytyy, Raise 'em Up toimii varmasti hyvin livenä, vaikka onkin häikäilemätön yleisönkosiskelu, niin hyvässä kuin pahassa. Sanoituksissa kontataan maatuneen aidan yli, niin mielikuvituksetonta, mukamiehistä, matalaotsaista ja geneeristä huttua suolletaan. Ihan aikuisten oikeasti, kuka nimeää biisin "Til the Head Explodes" (kunnes pää räjähtää)? Voi hyvänen aika sentään…

Kovasti haluaisin tykätä tästä, muuta kokonaisuuden jäädessä huomattavasti ohueammaksi kuin osiensa summa, käteen jää vain paha mieli ja turhautuminen. Oikeastaan yhtään yksittäistä riffiä ei jää mieleen, ja jokaisesta kertosäkeestä tulee deja vu efekti; tuttua, mutta mistä? 20 vuotta sitten tämä olisi ollut tasoa "ihan kiva", tänä päivänä vähintäänkin noloa, mitäänsanomatonta ja hengetöntä läpsyttelyä. Mainitsinko vielä, että levy on liian pitkä?

Ja vielä lopuksi, hyvä Mike Orlando, Wylde käytti ne pinch harmonicsit loppuun jo 90-luvulla, yhdellä ainokaisella Ozzy-keikalla.



03.07.2017, Jaakko Nikko
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Dearly Departed
Dearly Departed
[ MCD ]
Men Of Honor
Men Of Honor
[ CD ]
Omertá
Omertá
[ CD ]
http://www.adrenalinemob.com/ https://www.facebook.com/adrenalinemob/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1337
Palaa »