Kansitaide Edguy
Monuments
2CD
[ Nuclear Blast ]

( 7- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
CD1:
01. Ravenblack
02. Wrestle the Devil
03. Open Sesame
04. Landmarks
05. The Mountaineer
06. 9-2-9
07. Defenders of the Crown
08. Save Me
09. The Piper Never Dies
10. Lavatory Love Machine
11. King of Fools
12. Superheroes
13. Love Tyger
14. Ministry of Saints
15. Tears of a Mandrake

Kesto: 75 min.

CD2:
01. Mysteria
02. Vain Glory Opera
03. Rock of Cashel
04. Judas at the Opera
05. Holy Water
06. Spooks in the Attic
07. Babylon
08. The Eternal Wayfarer
09. Out of Control
10. Land of the Miracle
11. Key to My Fate
12. Space Police
13. Reborn in the Waste

Kesto: 75 min.

Tobias Sammet tunnetaan nykyään paremmin, uskallan väittää, metalliooppera-Avantasiasta, vaikka miekkosen ura lähti käyntiin jo neljännesvuosisata takaperin kaveriporukan luokanohjaajan mukaan nimetystä Edguysta. Edguyn pari ensimmäistä levyä olivat melkoista räpellystä, mutta vuoden 1998 Vain Glory Opera, vuoden 2001 Mandrake sekä etenkin vuoden 2004 Hellfire Club osoittivat mihin humoristista power metalia veivaava poppoo parhaimmillaan kykenee. Viimeisen noin kymmenen vuoden ajan yhtye on lähtenyt melko kauas tuplabasaripowerjuuriltaan ja vuoden 2006 Rocket Ridesta alkaen yhtye on soittanut metallisävytteistä hard rockia – musiikillinen kehityskaari on hyvin samankaltainen kuin sivuprojektina alkaneella Avantasialla. Muutos itsessään ei ole huono asia, vaan kaikki riippuu siitä, kuinka tuo muutos toteutetaan, ja valitettavasti Edguy teki kolme varsin heikkoa levyä ennen yllättävän onnistunutta Space Police – Defenders of the Crown (2014) -kiekkoa.

Lyhyt historiikki on tarpeen, kun käsitellään yhtyeen uraa juhlistavaa Monuments-kokoelmaa, joka koostuu yhteensä kahdesta ja puolesta tunnista musiikkia. Tuohon varsin mittavaan kestoon mahtuu viisi uutta – tai ainakin ennen kuulematonta – biisiä, joitakin (puoli)unohdettuja helmiä sekä pakolliset hitit. Biisejä ei ole jäsennetty mihinkään erityisen selkeästi hahmotettavaan järjestykseen – mitä nyt uudet biisit ovat ekan levyn alussa – ja ainakin itse jäin kaipaamaan selvempää narratiivia yhtyeen tuotantoon esimerkiksi käänteisen kronologian muodossa. Kyllä, vanhimmat kappaleet ovat lähtökohtaisesti kakkoslevyllä, mutta niiden välistä löytyy myös tällä vuosikymmenellä julkaistuja ralleja. Biisivalinnoissa ei ole mitään vikaa, itsessään, ja vaikka sen-ja-sen puuttumisesta voi aina pahoittaa mielensä, kokoelma antaa kelvollisen kuvan yhtyeen urasta kokonaisuutena.

Painotus edellisessä virkkeessä on sanalla "kelvollisen", sillä Monuments painottaa aivan liikaa yhtyeen nykymuotoa eli Rocket Riden jälkeistä hard rock -tyyliä. Pelkästään Space Policelta on neljä kappaletta ja muilta uudemmilta kiekoilta viisi rallia (unohtamatta kahta Superheroes-EP:n (2005) biisiä). Ei kuulosta paljolta, kun kokoelmalla on kuitenkin yhteensä 28 biisiä, mutta pitää muistaa että tuohon lukumäärään mahtuu myös viisi uudenkarheaa biisiä – eli todellisuudessa nyky-Edguy edustaa puolia koko Monumentsista, vaikka yhtye ehti tehdä enemmän levyjä vanhalla tyylillään.

Muuta valitettavaa biisivalinnoista en keksi ja kehuna tahdon ottaa esiin sen, että bändi on tuonut kokoelmalle mukaan myös biisejä, joiden olemassaolo on karannut muistikuvistani liian tehokkaasti. Erityisesti Superheroes-EP:n kerrassaan huikea, Michael Kiske -vierailulla täydennetty Judas at the Opera kuuluisi sellaisenaan heikon Rocket Riden tähtihetkeksi tai elimelliseksi osaksi erinomaiselle Hellfire Clubille; samaiselta EP:ltä poimittu Spooks in the Attic ei innosta yhtä koviin kehuihin. Uusien biisien ohella kokoelman kiinnostavin biisi on viimeiseksi jätetty, vuoden 1995 esikoislevyltä Savage Poetry poisjätetty Reborn in the Waste, joka osoittaa, että kyllä vain, biisi on jätetty pois syystä, mutta myös sen, kuinka pitkälle yhtye on päässyt.

Puhutaan niistä uusista biiseistä, älä huolestu. Niistä on vain valitettavan vähän sanottavaa, koska ne ovat, hyvässä ja pahassa, kelvollista nyky-Edguyta. Landmarks on heittämällä yhtyeen "powermetallisin" ralli vuosikymmeneen, mutta neljä muuta kappaletta ovat niin tavanomaista nyky-Sammetia kuin olla voi. Ei lyriikkavideoksikin lohkaistu Ravenblack huono ralli ole, mutta esimerkiksi Space Policella se olisi filleripala ja Age of the Jokerilla (2011) levyn keskikastia. En ole aivan varma ovatko kappaleet aiemmista sessioista ylijääneitä teoksia vai kokonaan uusia tuotoksia, mutta molemmat selitykset ovat mielestäni yhtä uskottavia, koska ei Edguy ole näissä biiseissä parhaillaan, edes tällä vuosikymmenellä.

Arvosanan antaminen koko uran kattavalle kokoelmalle on aina vaikeaa, koska eihän kokonaiselle uralle voi antaa numeroarvosanaa – etenkään, kun puhutaan niin monipuolisesta ja epätasaisesta urasta kuin Edguylla. Kokoelman paras (Judas at the Opera) ja huonoin (Rock of Cashel) biisi tulevat peräkkäin ja se, erityisesti, kuvaa yhtyeen uraa varsin oivallisesti, joskin (uskoisin) tahattomasti. Siispä arvosanani ei käsittele niinkään Edguyn uraa kuin Monumentsia kokoelmalevynä, mittavan diskografian edustajana, ja uusien kappaleiden laatua.



13.07.2017, Aleksi Peura
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Space Police - Defenders Of The Crown
Space Police - Defenders Of The Crown
[ CD ]
Age Of The Joker
Age Of The Joker
[ CD ]
Fucking With F*** - Live
Fucking With F*** - Live
[ DVD ]
Tinnitus Sanctus
Tinnitus Sanctus
[ CD ]
Rocket Ride
Rocket Ride
[ CD ]
http://www.edguy.net/ https://fi-fi.facebook.com/edguy/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1797
Palaa »