Kansitaide Lab˙rinth
Architecture Of A God
CD
[ Frontiers Records ]

( 8- )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Bullets
02. Still Alive
03. Take on my Legacy
04. A New Dream
05. Someone Says
06. Random Logic
07. Architecture of a God
08. Children
09. Those Days
10. We Belong to Yesterday
11. Stardust and Ashes
12. Diamond

Niin paljon kuin 1990-luvun italopowerräjähdyksessä syntyi ja sittemmin kaatui umpisurkeita yhtyeitä, ei sekään villitys pelkkää saastaa synnyttänyt. Koko heviä kuunteleva maailma tuntee totta kai Rhapsodyn (ja perehtyneemmät siitä muutamakin eri inkarnaation), mutta minulle genren helmi on parhaina hetkinään ollut Massasta, Toscanan seudulta tuleva Labÿrinth.

Parhaimmillaan – eli siis Return To Heaven Denied -levyllä (1998) ja sen seuraajalla Return to Heaven Denied, Pt. 2 - A Midnight Autumn Dreamilla (2010) – tyylitajuisesti progressiivisia piirteitä melodisiin kappaleisiinsa yhdistävä ja soitannollisesti todella osaava Labÿrinth on ollut vähintään pään ja hartiat kaikkien muiden saapasmaan voima- ja pikametalliyhtyeiden yläpuolella. Yhtyeen erinomaisuuden on alleviivannut ilmiömäinen vokalisti, eurobeat-tanssimusankin puolella nimeä tehnyt Roberto Tiranti. Valitettavasti vain, kuten niin monilla muillakin italialaisyhtyeillä, Labÿrinthinkin diskografiassa on pahoja notkahduksia, heikompina yhtyeen eponyymi albumi (2003) joka tehtiin ilman yhtyeen pääasiallista säveltäjää Olaf Thörseniä sekä päämäärättä sinne sun tänne haahuillut 6 Days To Nowhere (2007).

Labÿrinth käytännössä hajosi maailman tuuliin pian hienon Return to Heaven Denied, Pt. 2:n julkaisun jälkeen ja pysyi hajonneena aina kevääseen 2016, jolloin Frontiers Recordsin pomo ja puuhamies, Serafino Perugino joka on maineikas vimmastaan yhdistää tallinsa artisteista milloin minkäkinlaisia projekteja, sai päähänsä soittaa Labÿrinthin keskushahmoille, Thörsenille ja toiselle kitaristille Andrea Cantarellille ja tarjota Labÿrinthille levytyssopimusta. Diilin ehtona oli, että kitaristikaksikko saisi levylle myös laulaja Tirantin. Sehän onnistui, ja uuden Labÿrinth-kokoonpanon täydentäjiksi valikoitiin rumpaliduunari parhaasta päästä, John Macaluso (TNT, Yngwie, Riot V, Ark jne.), Thörsenin ex-yhtyeen Vision Divinen, sekä Eldritchin kosketinsoittaja Oleg Smirnoff sekä basisti Nik Mazzucconi. Niillä voimilla synnytettiin Architecture Of A God.

Architecture Of A God ei ole läheskään Labÿrinthin paras eikä huonoinkaan albumi. Erilainenhan se toki vähän on, sillä albumi ei ole powermetallia ensinkään, vaan pikemminkin kevyesti progressiivista melodista heavyä, jossa on enää muisto powermetallisesta menneisyydestä. Yhtyeen itse tuottama levy on soitannollisesti vähintään samaa tasoa kuin bändin teokset aina, eikä Roberto Tirantin komean tenorin tenhoa ja hölmistyttävää ylärekisteriä tunnu syövän edes ajan hammas.

Kitaristien ja synistin soolot ovat livakoita kuin powermetallissa ainakin, mutta kappaleet kokonaisuuksina eivät. Keskitempoa nopeampaakin välillä paukutetaan ja tuplat räplättävät, mutta enimmäkseen tuntuu että syntikalla ja sen sinänsä hyvinkin kekseliäillä äänimaisemoinneilla on liian dominoiva rooli. Mikä vielä pahempaa, tuntuu kuin yhtye asioikseen karttelisi powermetallin alueelle astumista. Siksipä vertaankin Labÿrinthiä vuonna 2017 viime vuosien Angraan ja Sonata Arcticaan, ja progeimpina tuokioineen (A New Dream) jopa Fates Warningiin. 90-luvulta tuttuun peri-italialaiseen hevibändityyliin, levylle on totta kai coveroitu myös tanssibiisi, joka tällä kertaa on vastikään syöpään edesmenneen Robert Milesin megahitti Childrenin versiointi. Kattauksen powermetallisessa mielessä tarttuvin kappale on Someone Says, enkä yhtään ihmettelisi, jos joku väittäisi sen kuulostavan vähän liikaakin rutiininomaiselta jonolta Timo Tolkin jo muissa yhteyksissä käyttämiä kikkoja.

Architecture Of A God ei missään nimessä ole huono albumi, mutta sitä kuunnellessa tuntuu, että näillä eväillä – miehistöllä, maineella ja menneisyydellä – pitäisi syntyä vielä paljon parempaa, paljon välittömämpää ja paljon tarttuvampaa musiikkia. Kappaleet ovat pienessä progressiivisuudessaan toki kiinnostavia ja kuuntelua kestäviä, ja mielikseenhän Architecture Of A Godia kuuntelee mutta varsinainen diggailu jää haaveeksi. Architecture Of A God on mieluisa mutta hieman etäinen elämys.



16.05.2017, Mape Ollila
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Return To Heaven Denied Pt. II - A Midnight Autumn's Dream
Return To Heaven Denied Pt. II - A Midnight Autumn's Dream
[ CD ]
Freeman
Freeman
[ CD ]
Lab˙rinth
Lab˙rinth
[ CD ]
https://fi-fi.facebook.com/labyrinthitaly/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Soita Spotifyssa Osta MORE MUSIC:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1046
Palaa »